Millainen Tinder on ulkomailla?

En tiedä. En käytä. Ei muuta.

No vähän jotain muutakin voin kirjoittaa.

Jostain kumman syystä täällä Amerikan New Yorkin Brooklynissa ihan pitää muistuttaa itseään, ettei oikeasti asu täällä. Kävelen kaduilla kuin ne olisivat minun kotihoodejani, vaikka lähdenkin aina väärään suuntaan joka paikasta ja yritän vahingossa ostaa pikkuhousuja rautakaupasta mutta sitten opinkin, että apteekissa niitä myydään.

Eilen oli hiki +23 astetta, täydellinen fantasiakesäpäivä. Tänään on suomalainen kesäpäivä +8. Lakkasin kynnet sormista. Lähikahvilastani saa kahvin kauramaidolla, en voi uskoa, mutta pakkohan se on. Olen sekaisin onnesta. Yleensä menenkin sekaisin aika pienistä asioista. Suurista asioista enemmänkin räjähdän seinille, ja se on vähän jo vaarallista. On turvallisempaa iloita kauramaidosta ja apteekin pikkuhousuista ja kynsilakoista.

Toissapäivänä meinasin jo hieman poksahtaa, kun menin hissillä serkkuni kotirakennuksen kattoterassille juomaan punaviiniä ja puhumaan syvällisiä asioita hänen kanssaan. Oli niin upea kokemus. Semmoisten kokemusten jälkeen pitää aina vähän kursia itseään kokoon, että voi vastaanottaa lisää jotain vastaavaa. Muuten nahka repeää.

Iloitsen hirveästi siitä, että on olemassa elämä, joka on minun eikä kenenkään muun. Tässä se nyt on.

Henkilön Henriikka Rönkkönen (@henriikkaronkkonen) jakama julkaisu Helmi 22, 2018 kello 8.29 PST

Elämän jännitysmomenteista

Halusin vain tulla kertomaan kaikille, jotka jännittävät matkustamista ja elämää muutenkin, että niin minäkin.

Se on ihan normaalia. Kun uusia asioita tapahtuu ja ympäristö muuttuu, voi kroppa mennä hetkellisesti tilttiin. Ei ehkä tule uni niin hyvin tai vatsa ei toimi tuttavallisesti. Minulle usein tapahtuvat ne ja vähän muutakin.

Vaikka jännitys onkin usein monella tavalla positiivista, menetän silti hippusen kontrollia omaan kehooni. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että poikkeuksetta melkein aina saan ulkomailla paniikkikohtauksen tai parikin. Suomessa ei enää useinkaan tule, mutta joskus saattaa sielläkin.

Tänne New Yorkiin kun matkustin, jo alkoi tuttu mukava kohtaus hiipiä kehooni. Se tuli jo itse asiassa Ruotsissa. Pitkä lento oli edessä, jonotettiin koneeseen. Sitä ennen Ruotsin viranomainen haastatteli jokaisen uuden matkustajan paitsi jos oli amerikkalainen. Ihan tuntui, että taju lähtee enkä osaa vastata yhteenkään kysymykseen ja joudun verhon taakse kuulusteltavaksi. Mikään ei onneksi lähtenyt ja kaikki meni hyvin, vaikka en osannutkaan vastata kysymyksiin kauhean hyvin paitsi, että "I don't know".

Viimeksi tuli kohtaus määmatkalla Thaimaassa. Oli kuuma ja nälkä ja vierasta kaikkialla. Se riitti.

Mutta niistä onneksi selviää ja aina ajattelen, että paniikkikohtaustunne kestää koko reissun mittakaavassa vain niin vähän, ettei sen takia kannata jättää lähtemättä ja kokematta. Pelko on ihan terve tunne mutta usein vähän turha.

Siksi muistutan nyt kun muistan, että kannattaa mennä vaikka epärohkeasti pelkoja päin. Ihan vaikka yksi pienen pieni askel kerrallaan. Ei tarvitse heti ehtiä määränpäähän, mikä se sitten kenelläkin on. Voi olla ihmissuhdeasia, voi olla matka maailman ympäri tai lähikauppaan, voi olla keskustelunaloitus lähimmäisen kanssa. On aina parempi ottaa se askel nyt kuin tuskailla, että matka on niin pitkä, ettei sille kannata edes lähteä. Aina kannattaa.

Me kaikki jännitetään jotakin. Meillä on erilaiset tavoitteet ja haaveet saavutuksista ja uskalluksista. Siksi ei niin paljon kannata verrata omia rohkeuden askeleita muiden vastaaviin. Sillä vaikka tämä elämä enimmäkseen onkin joukkuelaji, on tärkeää keskittyä myös yksilösuoritukseen. Se on taas jokaiselle ihan älyttömän erilainen.

Ja silleen se on just hyväkin.

Rohkeutta viikkoon!

Terveisiä New Yorkista

Terveisiä täältä maailman New Yorkin Brooklynista serkkuni luota!

Pääsin turvallisesti perille halpalentoyhtiön lentokoneilla. Ihan hyvin pysyi ilmassa nämäkin, vaikka ajattelin, että tuskin, kun on niin edullisia. Katsoin kolme elokuvaa ilman kuulokkeita, koska ne olisivat maksaneet rahaa. Luulen, että yksi elokuvista oli musikaali, mikä teki katselukokemuksesta erikoisen.

Jo Suomen lentokentällä rupesi kakattamaan. Boarding oli alkamassa ja ihmisiä hirveästi jokaisessa paikassa. Minä tungin ihmismassan läpi vessaan, jossa soi linnunlaulu ja ulostamisen äänet. Tuli sellainen kakka, etten ollut varma, milloin se alkaa ja milloin loppuu. Semmoinen lämmin, pehmeä ja notkea krapulakakka vaikkei ollut krapulaa. Istuin pöntöllä ja mietin, että hajusta päätellen nyt kakkaan. Jossain vaiheessa oli sitten vaan pakko laittaa käsi papereineen väliin ja toivoa, että kakka on loppunut. Oli se. Kun astuin ulos vessasta, ihmettelin, että Narniaanko saavuin. Missään ei ollut ristinsielua. Paskantamiseni aikana koko se jumalaton lössi oli ehtinyt siirtyä koneeseen. Vain lentoemäntä seisoi portilla ja odotti minua. Juoksin äkkiä sinne ja mietin, että herranjumala, kauan olinkaan istunut pöntöllä.

Tänään kävin kävelyllä ja voi että, kun ihan itku tuli. Viimeksi olin Yhdysvalloissa 2012-13 ja silloin oli kaikin puolin moni asia vaikeaa. Kävin läpi juttuloita, helvetillistä suossa tarpomista ja selviytymistä olivat päivät. Ja nyt sitten olen täällä taas hirvittävän paljon rohkeampana ja sisäisesti jykevämpänä. Se onkin elämässä aika erikoista, kun ihon ulkopuolella juuri mikään ei ole muuttunut mutta sisäpuolella paljonkin. Iho piilottelee paljon kummallisia salaisuuksia. Onneksi on iho.

Mukavaa viikonloppua!

Bikinirajatapauksen ennakkotarjous

Rakkaani siellä kirkkaiden näyttöjen toisella puolella! Just te kaikki sinnikkäät supersissit, jotka jumalauta vaan selviitte kerta toisensa jälkeen kaikista hurjista haasteista, joita elämä teille heittelee ihan randomisti.

Se oon minä täällä, Henriikka. Mulla on teille asiaa. Tää saattaa piristää teitä erityisesti niinä hetkinä, kun mielikuvituspoikaystäväkään ja tyttö ei vastaa enää teijän viesteihin. On nimittäin vihdoinki aika päräyttää Bikinirajatapauksen ennakkotilaustarjous käyntiin ❤️ Ekat 300 tilaajaa saa kirjan nimmarilla ja tarralla eli jos haluut silleen, oo nopee.😊 Sit seuraavat 200 saa pelkällä nimmarilla, ja loput vain mielikuvitusnimmarilla. Hinta on 16,90 € (norm. 27€) +postikulut alk. 3,90 ja tarjous voimassa 14.-28.2.

TÄSSÄ TILAUSOHJEET:

Sulje Tinderi
*
Avaa internetselain
*
Sulje youporn ja redtube
*
Avaa osoite: atena.fi/henriikanblogi 
*
Seuraa tilausohjeita ainakin silmä kovana.
*
Muista kampanjakoodi: BIKINIENNAKKO
*
Sitten odottele. Meditoi. Harjoittele kärsivällisyyttä.
*
Nimittäin mun pitää ensin käydä Amerikan New Yorkista ostamassa vähän tarroja, ja heti sen jälkeen meen Suomen Porvooseen kirjavarastolle liimailemaan niitä ja signeeraamaan käsi hellänä, jotta kirjat ehtii lähteä teille samaan aikaan, kun kauppoihinki.
*
Ja heti sen jälkeen ihan pian jo sun uusi munakoisokuosilla vuorattu ystävä kolahtaa sun luukusta nopeemmin ku ykskään rakkauskirje.
*
Sit vaan. ❤️

PS. Sivuilla on ollu ruuhkaa, hitautta ja erroria munakoisometsästäjien suuren määrän takia. Jos tuo linkki ei nyt toimi, voi yrittää myöhemmin uudelleen tai tilata puhelimitse Atenalta: 010 4214 200 Pahoittelut tästä! Välillä munakoisot saa kaiken sekaisin ja tilttiin.

Parisataa sanaa luopumisesta

Suurin osa tietääkin, että menetin viime vuonna molemmat koirani. Suru on vähentynyt, muuttunut ikäväksi. Huoli siitä, miten pystyy tarjoamaan rakkaalle lemmikille parhaan mahdollisen elämän, haihtuu koko ajan kauemmas, koska enää ei tarvitse eikä pysty vaikka haluaisikin. Se on antanut tilaa helpotukselle. Yhtäkkiä voikin ihan villisti suunnitella, miten pystyy tarjoamaan itselle parhaan mahdollisen elämän. En ole tottunut tällaiseen. Itseäkö tässä pitäisi nyt ajatella. Sairasta.

Kaikki onkin lähtenyt lapasesta. Olen mennyt sekaisin.

Kolmena päivänä olen istunut lounasravintolassa läppärini kanssa, syönyt oikein maukasta ruokaa ja tehnyt kirjoitushommia ainakin neljä tuntia putkeen. Tänään käänsin Mielikuvituspoikaystävästä pätkiä: ”Man freaks out and starts to bang into the vagina even harder until his balls are bleeding.” Järkytyn joka kerta vihaiseksi asti, että kuka tällaista kirjoittaa ei saatana. Mutta ei se mitään, sillä en ole yhtään kokenut huonoa omaatuntoa siitä, että olen pois kotoa. Sairasta.

Ruokakaupassa en enää kierrä lemmikkihyllyn ohi. Sairasta. (Minulla kyllä saattanee olla edelleenkin kaapit täynnä koiranruokaa, koska en ole pystynyt antamaan niitä pois, mutta ei puututa nyt siihen. Olen maistanut kerran koiranruokanappulaa, jos sitä mietitte nyt. Ette varmaan miettineet.)

Lisäksi kotona olen jättänyt kirjoja lattialle ja läppärinkin. Yhden viikon ne olivat keskellä mattoa ihan vaan, koska mä voin. Sairasta irstailua.

Siinä se olikin. Pelkkää itsekästä sekoilua tämä elämäni nykyään. Mitä tästä vielä tuleekaan?

Pieniä uutisia suurelta Henriikalta

Terveisiä elämän keväästä! Täällä on talvi.

Täytin tässä joskus about 144,5 tuntia sitten noin 34 vuotta. Ei tunnu missään. Olen kuitenkin vielä siinä iässä, että kun oikein venyttelen ja ryhdistäydyn, kasvan pituutta. Tulee sekin ikä vielä, kun maa alkaa kutsua kehoani ja kasvukäyräni kääntyy laskuun. En ole vielä alkanut lyhentyä. Aloitan sen hommelin vasta eläkkeellä.

Kuten rakkaimmat stalkkerini jo tietävätkin, allekirjoitin toissapäivänä sopimuksen kirjallisuusagentin kanssa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kyseinen agentti yrittää myydä kirjaani ulkomaisille kustantamoille. Voi toki olla, ettei ketään kiinnosta, mutta ajattelin silti riemuita jo kaikesta. Muutenkin aina riemuitsen asioita, joita ei ole tapahtunut. Näin pystyn kokemaan enemmän yhden elämän aikana. Yhdeksän vuoden sinkkuelämäni aikana olen ollut parisuhteessa jo kymmeniä kertoja, vaikka kukaan tapaamistani miehistä ei sitä tiedä.

Bikinirajatapaus-kirjastani on tulossa tässä helmikuun aikana ennakkotilausmahdollisuus. Kirjan saa siis signeerauksella ja nopeimmat tarrallakin. Kaupoissa ja kotonanne kirja on viimeistään 8.3. Hui saatana! Minä olen paskahalvauksen kourissa yleensäkin ihan kaikesta mutta nyt vielä enemmän.

Usein välillä silloin tällöin aina mietin, että mitä järkeä on missään, kunnes muistan, että missäänhän ei ole mitään järkeä. Tämä tekee minut iloiseksi ja saa luottamaan elämään, koska se on niin randomia.

Erittäin epämääräistä viikonloppua kaikille!