Google-haut

Google-haut

maanantai 5. helmikuuta 2018

Parisataa sanaa luopumisesta

Suurin osa tietääkin, että menetin viime vuonna molemmat koirani. Suru on vähentynyt, muuttunut ikäväksi. Huoli siitä, miten pystyy tarjoamaan rakkaalle lemmikille parhaan mahdollisen elämän, haihtuu koko ajan kauemmas, koska enää ei tarvitse eikä pysty vaikka haluaisikin. Se on antanut tilaa helpotukselle. Yhtäkkiä voikin ihan villisti suunnitella, miten pystyy tarjoamaan itselle parhaan mahdollisen elämän. En ole tottunut tällaiseen. Itseäkö tässä pitäisi nyt ajatella. Sairasta.

Kaikki onkin lähtenyt lapasesta. Olen mennyt sekaisin.

Kolmena päivänä olen istunut lounasravintolassa läppärini kanssa, syönyt oikein maukasta ruokaa ja tehnyt kirjoitushommia ainakin neljä tuntia putkeen. Tänään käänsin Mielikuvituspoikaystävästä pätkiä: ”Man freaks out and starts to bang into the vagina even harder until his balls are bleeding.” Järkytyn joka kerta vihaiseksi asti, että kuka tällaista kirjoittaa ei saatana. Mutta ei se mitään, sillä en ole yhtään kokenut huonoa omaatuntoa siitä, että olen pois kotoa. Sairasta.

Ruokakaupassa en enää kierrä lemmikkihyllyn ohi. Sairasta. (Minulla kyllä saattanee olla edelleenkin kaapit täynnä koiranruokaa, koska en ole pystynyt antamaan niitä pois, mutta ei puututa nyt siihen. Olen maistanut kerran koiranruokanappulaa, jos sitä mietitte nyt. Ette varmaan miettineet.)

Lisäksi kotona olen jättänyt kirjoja lattialle ja läppärinkin. Yhden viikon ne olivat keskellä mattoa ihan vaan, koska mä voin. Sairasta irstailua.

Siinä se olikin. Pelkkää itsekästä sekoilua tämä elämäni nykyään. Mitä tästä vielä tuleekaan?

1 kommentti:

  1. Hei,
    Pystyn samaistumaan tähän postaukseen täysin. Menetin itsekin rakkaan koirani viime vuonna, ja vaikken hänestä olisi halunnutkaan luopua niin nykyisin välillä huomaan ajattelevani että onpa elämä helppoa näin kun ei tarvitse koko ajan murehtia onko koira yksinäinen tai voiko muuten huonosti. Luononllisesti tuleehan se huono omatunto tällaisista helpotuksen tunteistakin, eihän näin saa ajatella. Mutta kai sitä saa vapaudestaan nyt nauttiakin, ehkä jossain vaiheessa osaakin :-) Kaikkea hyvää :)

    ps. olen itsekin aloitteleva bloggaaja

    https://kuinkatapasinsinut.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.