Google-haut

Google-haut

lauantai 23. heinäkuuta 2016

10 asian lista

Moi!

No koska te varmaan jo haluatte tietää, että mitä minulle taas kuuluu, niin okei sitten.

1. Hyvää.

2. Otin Netflixin ja elämänlaatuni parani 110 %. Paitsi öisin on ollut rankkaa, koska näen ohjelmista painajaisia. On murhaajia ja vankiloita ja kaikkea. Siirryin vähän kevyempään materiaaliin eli Oranssi on uusi musta -sarjaan, mutta lesbonaiset eivät ole tulleet uniini. Minusta tämä on väärin.

3. Kävin Vallisaaressa ja siellä oli ihanaa! <3



4. Nelonen.

5. Minun kaverini, Thomas Alva Edison sanoi, että hän ei epäonnistunut vaan löysi 10 000 tapaa, jolla homma ei toiminut. Thomas, maa friend. Tämmöistä ajattelutapaa kaivattaisiin tähän maailmaan lisää.

6. Kun olen 90-vuotias, vaginani on kuin ilmastointihormi, mutta toimiiko klitorikseni vielä. Nimim. Huolestunut

7. Puristelen reisiäni lähes päivittäin. Mietin aina, että voisiko niistä selluliittimuhkuroista juoda shotteja. Uskoisin, että siihen muhkuraan saisi ainakin Barbille sopivan annoksen. Tai muurahaisille boolin tms.

8. Kiipeilystä johtuen sormeni on niin kipeä, etten saa sitä taivutettua. Onko se keskisormi? Ei ole. Se on tyhmä etusormi. Soosoo-sormi. Kuka sitä haluaa sojotella? En minä ainakaan. (ehkä kyseessä on nivelrikko tai jotain, en vielä googlettanut, mutta netistä varmaan kyllä löytyisi, että se on perus etusormisyöpä)

9. Tissit. Koska miksi ei.

10. Ota parvekekukka, ne sanoi. Siitä tulee kivaa, ne sanoi.



Leikkasin kukasta melkein kaiken pois ja heitin biojätteeseen. Parin päivän päästä asuntoni oli satojentuhansien öttiäisten uusi koti. Niissä kukanvarsissa asui ihan helvetisti eläimiä, jotka päästivät itsensä valloilleen biojätteeni mehuisassa turvassa. Oli kyllä kivaa se. Kyllä oli mukavaa. Satojatuhansia. Ei ollut yksinäistä. Muistin pyytää anteeksi niiltä ennen kuin huuhdoin ne paperin sisässä vessanpöntöstä alas.

Moikka!

Ps. En ole nähnyt peräpukamiani koko kesänä. Ne saattoivat tippua Alepan jäätelöaltaan eteen, kun siinä vähän rapsuttelin, en huomannut kameroita. Hameen alta tipahtivat varmaan. Löytötavaratoimistossa ei löytynyt kuvailemiani pukamia. Laittakaa privana viestiä, jos olette ottaneet mukaan.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kesäterveisiä vähän ja en taida olla enää sinkku!

KATSO VIDEO -->

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Minusta tulee vielä hyvä seksuaalineuvoja

Näin yksi yö unta, että olin melkein just harrastamassa seksiä miehen kanssa, mutta kummallakaan ei ollut kondomeita.

Joten.

Katsoin tarkkaavaisesti miehen jäykkää penistä ja sitä reikää siinä päässä. Käytin kaikkia aivosolujani ja mietin sitä reikää. Vuotavaa reikää.

Ja sitten sanoin miehelle, että laita siihen reiän päälle laastari.

Win.

torstai 30. kesäkuuta 2016

Sukupuoli ei sijaitse jalkojen välissä

Minun on aina ollut vaikeaa olla "nainen".

Minun on aina ollut vaikeaa edustaa sitä sukupuolta, joka minulle syntymän jälkeen määriteltiin, koska koen epäonnistuvani edustustehtävässäni toistuvasti - joka päivä, nytkin. Ehkä asetan mallin "naisesta" itse päähäni, ehkä se on asetettu sinne jo lapsena. Se malli on hyvin stereotyyppinen ja liittyy käyttäytymiseen ja pukeutumiseen.

Minä en istu sievästi. En jaksa käyttää meikkiä. Hiukseni leikkaan edesmenneen koirani trimmaussaksilla. Piereskelen julkisesti. Käytän samoja vaatteita monta päivää putkeen enkä jaksa käydä shoppailemassa. Olen mennyt jo liian monta kertaa juhliin pelkissä tennareissa, koska olen unohtanut, että naiset käyttävät sisällä korkokenkiä. Tykkään "likaisista" hajuista. Puhun törkyjä. Puhun seksistä. En jaksaisi käyttää rintaliivejä, ja minua ärsyttää, että rintani saisivat täyden huomion, jos en käyttäisi liivejä julkisesti. (Tosin en minäkään saa katsettani irti naisen rinnoista, koska ne ovat niin kauniit.) Minusta on ihana katsella naisia ja naisen kaunista vartaloa, ja toisinaan taas olen naisille mustasukkainen heidän upeudestaan. Joskus pääni meinaa räjähtää, jos lähden naisporukalla johonkin, koska voi sitä säätämisen ja kälätyksen määrää. Minut tekee surulliseksi se, että naiset eivät usko itseensä ja haukkuvat kilpaa itseään ja kehoaan.

Seksuaalisuuteni (joka on siis eri asia kuin kokemus sukupuolesta) määrittely on ollut minulle helppoa, koska minulla on vagina, joka kaipaa penistä, ja tämä on yleisesti hyväksyttyä. Vaikka olen aina ollut ihastunut maskuliinisiin miehiin, minusta olisi ihanaa olla se osapuoli, joka saa survoa melaansa tiukkaan kosteaan reikään. Minulla taitaa olla peniskateus.

Minä en usko, että olen yksin näiden tuntemusteni kanssa. Ja siihen on selitys.

"Vuoden 2015 alussa sukupuoli-identiteettejä arveltiin olevan maailmassa noin 7 285 000 000", kirjoittaa ihanasti Juha Kilpiä kirjassaan Nimestä minut tunnet.

Se tarkoittaa, että minulla on oma sukupuoli-identiteettini. Ja sinulla. Ja sinulla ja sinulla ja sinulla siellä takarivissä. Kaikilla on omansa eikä kenenkään muun oikeus ole sitä määrittää toisen puolesta.

Minä muistan, kun joskus nuorempana ihmettelin ihan tosissani sitä, miksei pikajuoksija Caster Semenyan housuihin kurkata, jotta selviää se jahkailu sen sukupuolen kanssa. Nyt hävettää.

Hävettää tosi paljon. Minä en ymmärtänyt silloin. En ollut kuullutkaan sanaa intersukupuolinen. Tiesin vain hermafrodiitin, ja se kuulosti haukkumasanalta ja sirkusnähtävyydeltä.

Minulla on sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä pinttyneitä käsityksiä ja stereotypioita päässäni. Sinullakin on. Ja sinulla ja sinulla ja sinulla siellä takarivissä. Mutta ei hätää.

Rohkeutta on ottaa uutta tietoa vastaan, ja muuttaa ajattelutapaansa sen pohjalta. Rohkeutta ei ole pysyä jääräpäisesti vanhassa kannassa vain siksi, että se tuntuu turvallisemmalta.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen itsemurhatilastot ovat korkeampia kuin niiden, jotka ilmaisevat sukupuoltaan omalle synnynnäiselle sukupuolelle ominaisesti, ja jotka kokevat itsensä selkeästi heteroseksuaalisiksi.

Tämä tilasto pitää saada nollantumaan, ja siihen tarvitaan kaikkien apua - minun, ja sinun ja sinun ja sinun siellä takarivissä. Kaikkien.

Rohkeutta!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Vulvan käyttöohjeet

Minulta on toivottu kirjoitusta vulvan käyttöohjeista. Jeee!

Ohjeita on kolme (3). Miten helppoa! Niin vähän!

Kuvittele, että edessäsi on nainen levällään. Ei sillä tavalla levällään, että suolet valuvat pois aukileikatusta vatsasta valkoisille lakanoille vaan sillä tavalla kauniin vulvallisesti.

Siinä se nyt on. Lettu levällään tai suljettuna, voit valita. Nainen on tyytyväinen. Sillä on vatsa täynnä ruokaa ja sen hartioita on hierottu vähän. Pyllyäkin on hierottu. Sen juttuja on kuunneltu ja sen kainaloita kutiteltu. Ai ai. Nyt tulee pesää niin, että lotisee.

Ja sitten ne käyttöohjeet. Kolme vaan!

1. Koske hellästi. (Jos et ole ihan varma, mitä "hellä" tarkoittaa, jatka lukemista ennen seuraavaan ohjeeseen siirtymistä.)

Ehkä saattaa vähän kiihotus laskea, mutta kuvittele silti, että tämä kaunis karvareunuksinen lettu on kuin kosketusnäytöllinen kännykkä. Ei auta nimittäin hakkaaminen ja kovastipainaminen, jos haluaa saada sähköpostit auki. Kosketa niin hellästi, ettet ole ihan varma, kosketatko ollenkaan. Koska kyllä kosketat. Ihan varmasti. Klitoris on nimittäin niin herkkä. Ja naisen on aina helpompi sanoa "jooh kovempaa" kuin "ööö ei niin kovaa".

2. Käytä sylkeä. (Jos et ole varma, mitä sylki tarkoittaa, jatka lukemista ennen seuraavaan ohjeeseen siirtymistä.)

Sormi (tai kieli) ei liiku letun pinnalla kivasti ilman sylkeä vaan se jää nahkeasti ikään kuin paikalleen hankaamaan yhtä kohtaa, mikä tuntuu siltä kuin siihen olisi kasvamassa pian Veijo Vesirakkula. Suurin osa naisista ei halua sellaista Veijoa klitoriksensa viereen.

3. Älä pelkää. Katso sitä suoraan sen punaiseen välkehtivään lihaan. Uskalla. Vulva on sun puolella.

Rakkautta kesään!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Hurja viikko

Moi ja terveisiä rauhallisuudesta!

Viime viikot oli kaikkea muuta. Minulla oli hirmuisesti haastatteluita, mikä oli ihan huikeeta, mutta olin tosi väsynyt, koska jännitin aika paljon kaikkea. Jännitän normaalistikin aika paljon kaikkea, niin nyt oli oikein supertärinäviikot.

Mutta olen hengissä ja onnellinen! En osannut odottaa yhtään, että kirja saa tällaisen vastaanoton. En edelleenkään tiedä, monta kirjaa on painettu, koska en ole kysynyt. Minulle sillä ei ole ollut väliä, myydäänkö sitä viisitoista kappaletta vai viisi sataa, koska haaveeni oli kirjoittaa kirja ja se toteutui. Mutta olen hämmentyneen onnellinen, että kirjasta on niin moni ihminen saanut jotain itselleen. Tuntuu aivan törkeän hyvältä. Kiitos paljon kommenteista ja palautteesta. <3

En ole vielä ehtinyt keksiä uusia haaveita, joita kohti lähtisin hitaasti valumaan, mutta onhan tässä koko loppuelämä aikaa.

Mielikuvituspoikaystävä on ollut silleen, että sä puhut ihan hirveesti musta kaikkialla et tosi kiva hei kohta me päädytään jonnekin lööppilehtiin, ja mä sanoin sille, että mun on ollut pakko puhua, koska sä olet niin ihana ja ihanista asioista pitää joskus puhua vahingossa telkkarissa ja radiossa.

En ole itse kuunnellut radiohaastatteluita enkä katsonut tv-esiintymistä. En pysty tekemään sitä, koska ne on menneitä eikä niitä voi muuttaa ja livenä tulee höpöteltyä vaikka mitä. En ole myöskään avannut kirjaani kertaakaan sen jälkeen, kun siitä tuli virallinen kirja eikä vain Word-tiedosto. Ei pysty. Ei kertakaikkisesti sentään pysty.

Mutta tässä on linkkejä haastiksiin, jos joku niitä haluaa katsella ja kuunnella:

MeNaiset
Nyt-liite
Aamulehti
YleX

RadioRock
YlePuhe
RadioAalto
RadioSuomiPop

Ylen Aamutv

Radio Nostalgian haastattelua en löytänyt ja Itä-Hämeen (Heinolan lehti) juttu oli ilmeisesti vain printissä ja Etelä-Suomen Sanomien juttu on vielä tulossa. 

perjantai 27. toukokuuta 2016

Poika on tullut kotiin

Siinä se nyt on.




Tää menee mulla niin tunteisiin, että vuorotellen itken ja nauran vartin välein. (Aamupäivällä vielä puolen tunnin välein, nyt supistukset tihenee selkeesti.) Mielikuvituspoikaystävä oli silleen, et ei tässä oo mitään uutta. Et ihan normihenriikka. Normiperjantai.

Kävin eilen nimikirjoittamassa ennakkotilaukset ja liimailemassa niihin tarroja. Ne on ensi viikolla tilaajilla. Ja ensi viikolla ainakin Suomalaisesta kirjakaupasta pitäisi kirjoja saada. Mielikuvituspoikaystävän voi tilaa myös netistä, täältä.

Vuosi sitten olin tähän aikaan burn outin eli börniksen lamauttama. (Niistä tunnelmista voi lukea täältä lisää.) En jaksanut tuolloin oikeastaan mitään. Muistan, että kävin stadikalla uimassa vähän niin kuin väkisin ja 20-30 minuuttia oli maksimiaika, jonka pystyin vedessä olemaan. Ei vaan jaksanut uida ja koko ajan oli pelko päällä, että hörppään vettä ja hukun. Oli semmoinen olo, ettei hallitse omaa kehoaan. Ja pari viikkoa sitten uin pitkästä aikaa ja yllättäen 1h 20 minuuttia, 3 km. Maailman parasta on, kun jaksaa taas! Jee!

Ja nyt tämä kirja. Uskomattomia asioita tapahtuu. Menee tunteisiin. Itkun paikka taas.

torstai 26. toukokuuta 2016

Pelko raskaaksi tulemisesta

Yhteistyössä Bayerin kanssa

Olin pari viikkoa sitten reissaamassa Itä-Suomessa päin, koska sukuni on sieltä. Juttelin about 84-vuotiaan naispuolisen nuorukaisen kanssa. Mummon siis. Eikäkun isomummon.

Hän kysyi ”ohimennen”, onko minulla lapsia. Vastasin, että ei ole. Ei ole edes miestä.

Mummo naurahti ja mumisi jotain nykyajasta. Kyllä minäkin mumisisin, sillä länsimainen maailma on muuttunut ihan hirveän nopeasti.

Kun tämä mummo puskeutui äitinsä vaginasta ulos, hän oli perheen viides lapsi. Hänen jälkeensä syntyi vielä seitsemän lisää. Lapsia oli siis kaiken kaikkiaan yhteensä 12. Kolme heistä kuoli. Kaksi vauvana, yksi 7-vuotiaana.

Mummo itse synnytti aikoinaan kuusi lasta, joista yksi kuoli alle vuoden ikäisenä. Hänen omilla lapsillaan on jokaisella vähintään kolme lasta. Osalla lapsenlapsista on myös jo perheenlisäystä muutaman naperon verran.

Maailma on muuttunut ihan hirveän nopeasti.

Ei ole kovin kauan siitä, kun ”ehkäisykeinona” oli raskaus. Siis ainakin sen yhdeksän kuukauden verran. Miettikääpä sitä nuoret runkkarit. Miettikää oikein kunnolla.

Miettikääpä, että tapaisitte jonkun kivan. Ette ihan ymmärtäisi seksistä vielä mitään. Raskaaksi tulemisestakaan. Ehkäisystä puhumattakaan.

Mutta perkele, kun panettaisi silti.

Ja sitten jossain lahonneessa ladossa hieman kokeiltaisiin. Pikkuisen vaan huljuteltaisiin jäykkää munaa reiässä. Ihan vähän vaan. Kuiva heinäkasa kutittelee persettä samalla, kun mies penetroituu vaginaan. Ilman kumia. Ilman pillereitä. Ilman kierukoita. Ilman mitään suojusta. Luomuna.

Ilman ehkäisyä, koska saatavilla ei ole ollut juuri mitään. Eikä siitäkään vähästä, mitä on ollut, ole juuri puhuttu.

Poika laskee siittiönsä heinäkasaan, mutta liian myöhään. Muutama miljoona on jo ehtinyt livahtaa nuoren naisen sisälle. MUUTAMA MILJOONA. Ja homma on siinä.

Joten kiittäkää tätä nykykehitystä, että voi huoletta panna ilman pelkoa raskaaksi tulemisesta.

Kiittäkää.

Tai vaihtoehtoisesti kiittäkää sitä, jos olette sinkkuja niin kuin meikeläinen, koska mitä sitä panikoimaan, kun munaa näkee kerran viidessä vuodessa ja sekin on kanan.

Ps. Jos voit testata hupaisalla testillä, mikä ehkäisy sopisi just sulle. Toki lääkärin tai hoitaja kanssa siitä pitää jutella tarkemmin. Testi löytyy tästä.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Miten päästä kesäkuntoon 2016?

Henriikan Wikipedia vastaa:

Pääkoppa on yhteydessä kroppaan kaulalla ja muutenkin. Kun pää voi hyvin, kroppa voi hyvin, koska pää on ylhäinen jumala ja kaikkivaltias, joka istuu siellä olkapäällä ja on sieltä tuleva tuomitsemaan lähinnä itseään.

Näinä aikoina, kun kukaan ei tiedä, mitä pitäisi syödä ja miten paljon liikkua, koska maailma tuhoutuu joka tapauksessa, syöpä tarttuu omenasta, ellei se ole orgaanista luomuekoa pirtelön muodossa, ja kaikki mitä tekee on kuitenkin väärin, kannattaa muistaa tämä.

Hyvä mieli on korvien välissä. Hyvä perse on korvien välissä. Oikean kokoiset rinnat on korvien välissä. Sopivan mittainen muna on korvien välissä. Kaunis vartalo on korvien välissä. Onnellinen ihminen on korvien välissä. (Onnellisuus tarkoittaa tässä sitä, että vaikka elämä tuntuu välillä siltä kuin tunkeutuisi jonkun vieraan ihmisen hikisestä peräreiästä ulos, se ei haittaa, koska sen tiedostaa, ettei aina voi olla vaan pelkkää hymyä kaikki, mutta että osaa nauttia ihan täysillä siitä hymystä, kun sitä on tarjolla eikä vaan odottele otsa kurtsussa hikistä peräreikäuusintaa.)

Kun korvien väli voi hyvin eikä siellä ole liikaa vaikkua tai muuta paskaa tukkimassa ajatuksia, niin kappas - vartalo on kesäkunnossa 2016! Silloin se nukkuu hyvin. Silloin se nauttii ruoasta. Silloin se jaksaa liikkua. Silloin se nauttii seksistä. Silloin se uskaltaa flirttailla. Silloin se on seksikkäin ja kuumin ja pantavin ja mitä kaikkea huh huh.

Loppu.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kiinnostavat kakkapäät ja epäkiinnostavat hyvät tyypit

Sain naislukijalta aihe-ehdotuksen blogiin. Hänestä tuntuu nimittäin, että maailmassa on vain kahdenlaisia miehiä (jos iskää, veljeä ja kavereita ei lasketa): 1) kiinnostavat kakkapäät ja 2) hyvät tyypit, jotka ei kuitenkaan nappaa.

Minä vastaan tähän kysymykseen nyt kirkkaan selkeästi ja tyhjentävästi.

Minä en ymmärrä rakkaudesta yhtään mitään.

Mutta se on hyvä asia, koska jos ymmärtäisin ja kertoisin sen teille, maailmasta loppuisi musiikki ja elokuvat ja kirjat ja taide ja elämä ylipäätään kokonaan.

Koska rakkaus on se juttu. Kaikkien biisien alkulähde ja tarinoiden paras juonenkäänne.

Rakkautta ei voi sanoilla ympyröidä ja laittaa aitaukseen. Sitä ei voi valjastaa ja kahlita ja kontrolloida, koska silloin se lakkaa olemasta rakkautta.

Sen takia kukaan ei tiedä, mitä rakkaus lopulta on.

No paitsi minä vähän tiedän sittenkin. Salaa tiedän tämän.

Rakkautta kaipaa eniten silloin, kun on joku inhottava tunne päällä. Semmoinen pelkotunne niin kuin esimerkiksi yksinäisyyden tunne tai hylätyksi tulemisen tunne tai turvattomuuden tunne.

Mutta niin hullua kuin se onkin, toinen ihminen ei voi sitä tunnetta poistaa kehosta. Ei vaan voi vaikka mitä tekisi. Vaikka olisi unelmien yksisarvinen.

Se tunne on kehossa aina aika ajoin, vaikka olisi parisuhteessa tai vaikka olisi sinkku. Koska tunne tykkää, kun se on.

Kun miettii sillä tavalla, että tämä on minun tunteeni ja tämä tulee ja tämä menee eikä minulla ole mitään hätää, niin voikin alkaa nähdä itsensä ihan eri tavalla.

Voi antaa itselleen anteeksi, että pelottaa ja tuntuu ikävältä. Että ei aina tarvitse tuntua niin vahvalta ja voimakkaalta.

Voi alkaa pikku hiljaa rakastamaan sitä ärsyttävää tunnetta. Sillä tavalla ihan vähän vaan rakastamaan. Ei liikaa, ettei se innostu, koska se on kuitenkin ärsyttävä. Mutta sillä tavalla, että on ihan ok tuntea välillä näin. Että minä olen just hyvä näin, vaikka tuntuukin paskalta kaikki.

Koska sitä on rakkaus, että hyväksyy itsensä.

Ja sitä myös on rakkaus, että joku pieraisee saman peiton alla. Mutta mistä sen löytää, niin en tiedä.