Täällä kaikki hyvin.
Olen aivan helvetin onnellinen, että pääsen kokemaan
tällaisen mielettömän vuoden ulkomailla. Ei ole ollut koti-ikävää eikä mitään
muutakaan epämiellyttävää. Ainakaan paljoa. Koiria on vähän ikävä, mutta kestän
sen kuin eläin.
Mutta hetkonen.
Olen nähnyt nyt noin parin viikon verran ehkä joka toinen yö
painajaisia. Niissä esiintyy kummituksia, jotka ovat aivan äärimmäisen
ahdistavia (toisin kuin normaalisti kummitukset ovat tosi kivoja ja söpöjä). Ne
eivät saa minua kiinni, mutta pörräävät aivan perkeleen lähellä ja pelottelevat
minua.
Välillä kukaan muu ei näe niitä eikä usko minua, kun yritän
kertoa, että HEI KATSOKAA TOI HANSKA LEIJUU ELI JOKU KANTAA SITÄ, SE ON
KUMMITUS!
Porukka on vaan silleen, että joo no mut kyllähän hanska voi
leijua muutenkin.
Viime yönä heräsin painajaisesta, koska minun piti olla
hengittämättä, etteivät kummitukset löydä minua. Ei jostain syystä onnistunut
tuo ”ole hengittämättä koko loppuyö”. En missään nimessä halunnut jatkaa unta, joten jouduin
nousemaan sängystä, että heräisin.
Voi tsiisus kun vitutti!
Mutta ei se mitään, koska.
Olen selkeästi jonkun suuren henkisen kasvun ytimessä nyt. Piti
tulla jumantsuikka tänne asti prosessoimaan asioita.
JES!!!
Vaikka semisti aamulla ärsyttääkin, että joudun yöllä
heräilemään, on minulla kuitenkin semmoinen kevyt kokovartalokutina, että minusta
on tulossa vähintäänkin supersankari. Jos näillä painajaisilla ja leijuvilla
hanskoilla ei ihminen vahvistu niin ei sitten millään.
--> Lennän itse kotiin täältä ja pelastan koko maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.