Supersankariainesta!

Täällä kaikki hyvin.

Olen aivan helvetin onnellinen, että pääsen kokemaan tällaisen mielettömän vuoden ulkomailla. Ei ole ollut koti-ikävää eikä mitään muutakaan epämiellyttävää. Ainakaan paljoa. Koiria on vähän ikävä, mutta kestän sen kuin eläin.

Mutta hetkonen.

Olen nähnyt nyt noin parin viikon verran ehkä joka toinen yö painajaisia. Niissä esiintyy kummituksia, jotka ovat aivan äärimmäisen ahdistavia (toisin kuin normaalisti kummitukset ovat tosi kivoja ja söpöjä). Ne eivät saa minua kiinni, mutta pörräävät aivan perkeleen lähellä ja pelottelevat minua.

Välillä kukaan muu ei näe niitä eikä usko minua, kun yritän kertoa, että HEI KATSOKAA TOI HANSKA LEIJUU ELI JOKU KANTAA SITÄ, SE ON KUMMITUS!

Porukka on vaan silleen, että joo no mut kyllähän hanska voi leijua muutenkin.

Viime yönä heräsin painajaisesta, koska minun piti olla hengittämättä, etteivät kummitukset löydä minua. Ei jostain syystä onnistunut tuo ”ole hengittämättä koko loppuyö”. En missään nimessä halunnut jatkaa unta, joten jouduin nousemaan sängystä, että heräisin.

Voi tsiisus kun vitutti! 

Mutta ei se mitään, koska.

Olen selkeästi jonkun suuren henkisen kasvun ytimessä nyt. Piti tulla jumantsuikka tänne asti prosessoimaan asioita.

JES!!!

Vaikka semisti aamulla ärsyttääkin, että joudun yöllä heräilemään, on minulla kuitenkin semmoinen kevyt kokovartalokutina, että minusta on tulossa vähintäänkin supersankari. Jos näillä painajaisilla ja leijuvilla hanskoilla ei ihminen vahvistu niin ei sitten millään.

--> Lennän itse kotiin täältä ja pelastan koko maailman.