Onko koolla väliä?

Muistan, kun olin 11-vuotias ja häpykummullani kasvoi karva. Samoihin aikoihin rintani alkoivat nököttää pikkuisen eteenpäin.

Näytin äidilleni tissejäni ja kysyin, alkavatko menkat nyt. Ei varmaan vielä, sanoi äiti.

Mutta ne alkoivat, heti muutaman kuukauden kuluttua. Vuosia odotin, että tissini olisivat kasvaneet isommiksi, mutta ei. Sille tielleen jäivät.

12-vuotiaana aloin käyttää topattuja Push Up –rintaliivejä. Ei ne mitään tissejä nostaneet mihinkään, mutta paidan kanssa näytti siltä, etten ollut ihan lauta. Koska lautoja kiusattiin. Pojat, nuo äitien tissiposket sen jostain keksivät, että tissittömyys on häpeällinen juttu. Kyllä juurtui meidän tyttöjen sydämiin käsitys siitä, että miestä ei saa, jos ei ole kunnon tissejä. Tai jos saa, se ei kiihotu pienistä.

Isompi tissiset taas saivat pojilta huomiota vain rintojensa takia. Eikä sekään huomio välttämättä ollut toivottua ja mieltäylentävää.

Siinä samalla kasvoi päähän absurdi mielikuva, että tissien koko korreloi onnellisuuden kanssa.

Vasta 26-vuotiaana ostin elämäni ensimmäisen kerran pitsirintaliivit, joissa ei ollut yhtään täytettä. Vain kaksi kerrosta pitsiä, jotteivät nännit näy paidan läpi, kun on kylmä.

Kesti puoli vuotta ennen kuin laitoin ne päälle. Testasin niitä paidan kanssa ja huomasin, että tissini näyttivät normaalimmilta. Ne eivät näyttäneet puolikkailta tennispalloilta niin kuin topattujen liivien kanssa.

Ja olin ihan, että vitsi miten söpöt!

En tietenkään enää ajattele, että tissien koolla on väliä. Minusta on hauskaa välillä heittää pikkunökäreistäni vitsiä ja joskus toivoisin enemmän täytettä sen takia, että mekko istuisi paremmin, mutta tisseilläni ei ole enää vaikutusta itsetuntooni.

Mutta tissejä ei tungeta vaginaan. Ainakaan yleensä.

Toisin kuin penistä. Sen koosta keksitään ilkkumajuttuja ihan yhtälailla. 

Ja entäs tämä klassinen kysymys: ”Onko koolla väliä?” Sillä viitataan aina johonkin epämääräiseen penismittahaitariin. Se ei liity vaginaan, koska vaginan kokoa on vaikeampi mitata.

Jos teinipojan penis on "normaalin kokoinen" eli peniksessä kiinnikasvava ihminen on tyytyväinen siihen, ei haituvaviiksen tarvitse ainakaan sen pituutta/paksuutta murehtia elämän tuodessa kolhuja sydämeen. On paljon helpompaa ottaa vastaan epäonnistuneet parisuhteet, panot ja seksikokeilut. Ei tarvitse miettiä, että ei se ainakaan sen takia jättänyt soittamatta, kun on niin pieni tai iso.

Mutta jos ei ole "normaalin kokoinen", yksi epävarmuuden piiskoista lyö juuri sinne herkimpään. Varsinkin teininä, jolloin vasta aletaan opetalla pikku hiljaa siihen, että itsetunto ei tarvitse muuria eikä teräviä aseita, se kantaa itse itseään, jos uskaltaa luottaa siihen.

Oli mitat mitkä tahansa, meillä kaikilla on jotain yhteistä. Lähes jokainen meistä runkkareista toivoo elämäänsä tismalleen samaa asiaa, myöntää sitä itselleen tai ei.

Se toive on rakkauden ja elämänkumppanin löytäminen. Ei tarvitse tuntea olevansa epänormaali enää, kun löytää toisen epänormaalin. Koska rakkaus hyväksyy, jos naapurit tai tilastot eivät.

Eli jos painaa huoli sydäntä tai penistä tai tissejä tai jenkkakahvoja, niin ehkä se tieto helpottaa, että rakkauden löytäminen on ihan yhtä päätöntä ja vaikeaa jokaiselle.

Se voi olla näennäisesti helpompaa "normaaleille", joilla on tietynlainen standardien mukainen kroppa ja värkki, mutta todellisuudessa se ei ole. Ja se, että aina sillä on joku, ei korreloi rakkauden kanssa millään tavalla eikä se ole mikään mittari.

Rakkauden löytäminen on joka ikiselle: "You can’t hurry love, you just have to wait."

Kyllä jokainen meistä runkkareista vertaisensa kohtaa. Sitä ennen kannattaa nauttia elämästä ja omasta rauhasta ja uusien ihmisten tapaamisesta. Ei kannata alkaa synkistelee ja vittuuntumaan, ellei sitten halua juuri sellaista suhdetta, jossa voi yhdessä herätä joka aamu siihen, että vituttaa kaikki.

Onni (ja mielikuvituspoika- ja tyttöystävät) kulkee käsi kädessä sun kanssasi. Onni ei ole tavaroissa eikä asioissa eikä mittanauhoissa eikä vaaoissa. Se on sussa jo valmiina. Paina se päälle.

Edit. Huomasin, etten vastannut kysymykseen, onko koolla väliä. Ei ole. Tytöt ihastuu itsevarmuuteen ja rohkeuteen ja siihen, että toisella on intohimoja elämässä ja myöskin hellyyteen ja siihen, että toinen huomioi ja kunnioittaa eikä ole mikään kännäävä sikapossu, joka ei vastaa viesteihin. Namaste.