Henriikan opetuslaulutuntivideo - Nämä viisi juttua sinun tulee tietää laulamisesta!

Moi!

Koska oon vähän semmoinen lupauksenpitäjälintunen, niin tässä blogauksessa pidän yhden lupauksen. Eli esittelen mun yhtä suurta taitoa, jota yleensä pidän piilossa kaikilta, mutta joskus yön pimeinä tunteina jossakin mikrofonipaikassa se pääsee esiin. Se ei pääse esiin missään kotimikrofonipaikoissa vaan enemmänkin julkisissa karaokemikrofonipaikoissa.

Ja silloin, kun se pääsee esiin, niin silloin kukaan muu ei oikeestaan pääsekään laulamaan enkä minä lähde lavalta. Ja vaikka joku yrittäisikin tulla sinne lavalle omalla vuorollaan, niin kohteliaasti otan mikrofonin toisen ihmisen kädestä pois ja laulan niiden kappaleen vaikken sitä osaakaan. Täysillä laulan. 

Tähän rituaaliin kuuluu myös se, että ennen tämän taidon esiinpääsemistä, hoen noin kuusi (6) tuntia putkeen, että en laula. Varmasti en laula. En todellakaan laula.

Sitten kuitenkin laulan ja kaikilla on videomateriaalia siitä sitten esitellä myöhemmin.

Mutta koska nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet, niin olen päättänyt vetää oikein kunnon Posket eli Cheeckit. Tai no, vedetään samantien ihan sinne syväkurkkuun asti. On mussa nimittäin sen verran laulajan vikaa enkä sitä häpeä yhtään. Nyt päätin siis laskea sen vian esiin ihan julkisesti tässä ja nyt.

Tällä videolla mä siis näytän, mitä pitää osata ja tietää, jotta pääsee laulutaidoissa ihan sinne isolle lavalle asti.

Keksin myös tässä sanatkin lauluun samalla kun venailin, että video latautuu Youtubeen:

Viisi opettavaista juttua sulle
jotta sä voit laulaa mulle
serenadin kivan
takana mun lähi-Siwan

Ouu ouu
rakkaus polttaa
aaah
se polttaa
ouu ouu

Serenadin jälkeen saat multa lovee
vaikka vasten mun ulko-ovee
vaginastahan mä puhun nyt
joko sä oot syttynyt

Ouu ouu
rakkaus polttaa
aaah
se polttaa
ouu ouu



Tämmösen namiskan osasin laittaa tänne ni sitä voi painella hellästi:

Jos olisin mies, voisin siirtyä laulamaan sopraanona poikakuoroon

Moikkuli!

Minä se taas täällä. Henriikka! Melkein kuin Henri - mies. Onnenpolkukin löytyy tuosta navasta suoraan häpyyn. Mustaa karvaa kasvaa aivan liian paljon siinä.

Jos olisin mies, niin kulkisin tuolla kylillä ja kapakoissa varmaan nimellä "Syväkurkuttaja". Olisin semmoinen survooja ja katupora, joka pistäisi naiset kakomaan. En ymmärtäisi naisten perään mitään, paitsi jos perästä puhuttaessa tarkoitettaisiin peräreikää. Enkä siitäkään mitään muuta ymmärtäisi kuin että turvallisesti voi heittää lämpimät sisälle.

Olisin hellä, kun haluaisin vähän vaginaa vilaista, muuten en. Olisin silleen, että en välitä. Tossun alle en mene. Sitten se nainen tietysti antaisi paksut märät rukkaset. Ja minä itkisin, että siinä meni elämäni nainen enkä saisi sitä enää koskaan takaisin. Sitten joisin humalat ja kello 03.49 pokailisin baarissa naulakkoa jallukolat rinnuksilla.

Niin tavallaan ihan kiva, että olen nainen.

Silti haaveilen omasta pikku pippelistä, millä voisi sohia sorvailla ja mahtailla peilin edessä. En haluaisi isoa vaan pienen ja näppärän, akrobaattisen peniksen.

Vaginalla ei nimittäin mahtailla. Jos yrittää katsella sitä mahtaillen, pitää ensin asetella peili maahan, sitten asettua jalat levälleen siihen eteen, sitten nostaa peili maasta, koska se on kaatunut, sitten siirtää asentoa, kun läskit puristuvat istuessa ilkeästi vasten lattiaa. Vaginaa alkaa paleltaa ja se kuivuu pystyy ja rapisee lattialle. Sitä katsellessa tuntuu, että tässäkö se nyt on se maailman mahti, mistä puhutaan ja mikä saa kaiken sekaisin. Tämä pieni rusina.

Ei tunnu ylväältä se. Vaikka pitäisi kyllä tuntua! Pikku rusinat ovat aivan liian aliarvostettuja.

Tajusin tätä videota tehdessäni, että jos olisinkin syntynyt mieheksi, en olisi sellainen enää niin paljon. Voisin mennä laulamaan sopraanona poikakuoroon.

R.I.P.
Siwan banaani

Maajussi? Is it me you're looking for?

Moi!

Kiitos ihan kauheasti kaikista ihanista rakkauskirjeistä, joita en oo jostain syystä saanut.

Luulen, että metsiemme työmyyrä - postimies - on hukuttanut ne matkallaan tänne. Se postimies on varmaan vaan hirmu kateellinen, koska se haluaa mut omakseen ihan niin kuin kaikki muutkin, niin siksi se on repinyt ne kaikki kirjeet ja polttanut ne.

Eikä mun postiluukusta tule mitään. Edes laskuja.

Oon sitä ihmetellyt tässä tovin, mutta sitten tajusin. Ihminen osoittaa kiinnostusta sillä tavalla, ettei se tee mitään ja esittää kylmää ja etäistä. Niin sillä tavalla postimieskin nyt yrittää iskeä mua. Se ei vahingossakaan kopeloi mun luukkua.

No, koska mä en kuitenkaan ole kylmä ja etäinen, niin siksi lähin etsimään miehiä ihan ulkoa asti. Enkä mistä tahansa ulkoa enkä ketä tahansa miestä, vaan maalta maajussia.

Yhden maajussin näin ihan lähietäisyydeltä, mutta sitten se ehkä haistoi ihmisnaaran hajun ja lähti karkuun. Näin myös elämäni ensimmäisen kerran pöllön metsässä, mutta sitä ei varmaan lasketa maajussiksi. Tai mieheksi ylipäätään.

Kaikki te, joiden rakkauskirjeitä en ole saanut, niin voitte taas nielaista ja hengittää. Sen yhden maajussin perässä juoksin 9 km, mutta sitten kadotin sen. Tai kadotin sen ihan heti kun olin tavannutkin, sillä se ajoi autolla tosi kovaa ohi. Meistä ei vaan tullut mitään. Mua ei harmita kuitenkaan, koska yritin kaikkeni - 9 kilometriä. Oon siis vieläkin sinkku vaikka läheltä liippasi.

Jos te maajussit mietitte, että osaako tämmönen citypupu mitään, niin osaan ja tämä video sen myös todistaa.

Jään odottelemaan teidän rakkauskirjeitänne.

Terveisin,
Aikamoinen Halonhakkaaja

Henriikan villit uudenvuodenlupaukset

Moi!

Uusi vuosi tulla tupsahti suoraan niskaan. Se on kiva rituaali tämä uuden vuoden juhliminen. Voi palata menneeseen ja miettiä, että mitä tuli tehtyä. Ja sitten olla silleen, että samat jutut teen ihan varmasti ensi vuonnakin.

Minua, Henriikka Rönkköstä, on vähän niin kuin moitittu huonoksi sinkuksi, koska en pokaile miehiä baarissa tai missään. Panen niitä kyllä, jos ne sattuvat muna ojossa eteen, mutta en varsinaisesti metsästä ketään.

Niin nyt, vuonna 2014, tähän tulee muutos. Alan pokailla miehiä ihan villinä. Ja villi on myös tämä suunnitelma, että miten.

Nyt sen paljastan koko kansalle. DUM DUM DUM...

Alan hymyillä ihan poskettomasti täysin tuntemattomille miehille. Ihan täysin lasken pedon irti nyt. Hampaita näytän kaikille. Varokaa vaan!

Teen sen, vaikka äiti onkin kieltänyt, ettei tuntemattomia miehiä saa katsoa, koska ne voivat villiintyä ja niillä voi alkaa housuissa pullottaa ihan miten sattuu, jos nainen tuijottaa niitä suoraan silmiin. Ja jos naisen katse harhautuu pullotukseen, niin jo lentää sieltä ydinohjus farkkukankaan läpi naisen kasvoille tahi rinnoille. Helminauha koristaa naisen rinnuksia, jos miehelle hymyn vilauttaa. Ja kun selän kääntää, jotain lämmintä tuntuu alaselässä, siellä valuu pakaroita pitkin.

Mutta kaiken tämän uhalla aion alkaa hymyillä. En sano niille mitään, tietenkään. Koska ei tässä nyt kannata mitään kiirettä pitää, tämmöisissä vakavissa asioissa. Kävelen vaan ohi sitten äkkiä. Ja tasa-arvon nimissä hymyilen tietysti naisillekin.

Tein myös uudenvuodenlupauksistani videon, josta - kuten yleensäkin -  tuli juuri sellanen kuin ei pitänyt. Mutta se kuvastaa vaan elämää. Tai oikeastaan se kuvastaa minua. Siitä piti tulla tähtitieteilijä, mutta siitä tulikin runkkari. Hitsinpimpeli!

Kysyn nyt myös itseltäni, että miksi kuvasin nuo välispiikit eilen, uudenvuodenpäivänä. En osaa vastata. Kuvanlaatu ja naaman laatu ovat suoraan kakkosesta, mutta se tuntuu niin kotoisalta, että ei se mitään.

Pus pus!

Ensin mä olin et ei vittu ja sitten mä olin et ei saatana - Uudistunut sinkkublogi!

Moi!

Olen nyt jo tovin jos toisenkin miettinyt, että mitä teen tälle blogille. Tämä on roikkunut tässä mukana innokkaana ja valmiina kuin pulskeat pallit, mutta mitään ei oikein ole tullut ulos.

Mutta viime kuussa sen keksin. Olin käymässä äitini luona. Siellä tapahtui oivallus. Ihana äitini hieroi hartioitani - sinkkuihminen ei saa tällaista luksusta kuin näemmä äidiltään - ja kysyi samalla kun puolet hartianahastani oli hankautunut irti, että koskas sun selkä on pesty viimeksi.

Tuijotin seinää. Ja sitten sen tajusin. Ensin olin ihan, että ei vittu siitä on yli puoli vuotta. Ja sitten olin, että ei saatana, viimeisin selänpesijä oli äitini.

Olin tavallaan vähän järkyttynyt, että tämmöinen viriili himonussija joutuu elämään tällaista elämää, mutta minkäs teet. Ei tule nimittäin hartiahierontaa eikä selänpesua mielikuvituspoikaystäviltäni eikä randompanoiltani.

Oli pakko myöntää, että kyllä se on meikeläisen - singlen - elämä aivan toisenlaista kuin kaksin elävän ja päätin, notta nyt on aika aloittaa sinkkublogaaminen ja tässä ollaan.

Haluaisin kuitenkin vielä tarkentaa, että elämä on toisenlaista vaan ei yhtään huonompaa taikka parempaa. Vaan erilaista. Minä en ole missään nimessä onneton enkä yksinäinen, mutta toki kaipaan välillä halausta ja ihmistä ja rakkautta. Ja punaviiniä ja hyvää seksiä.

Ai mitä?

Punaviiniä ja hyvää seksiä. Saatana.

Yksin asuvana myös näiden viiden tähden videoideni kuvaaminen on mitä on, joten sitä se sitten on ja sen kyllä huomaa. Mutta ei se mitään!

Koska täällä blogissa mennään ilon kautta kaikkeen sisälle ja ulos, ja kaikista vastoinkäymisistä ja myötöinkäymisistä opitaan ja kehitytään ihmisenä aina vaan ihanammaksi ja kauniimmaksi sisältäpäin. Ja sitten ulkokuoreen laitetaan meikkiä niin paljon, että joka puolella on kauneutta, vaikka olisikin ruma.

Uusi vuosi vaihtuu pian, joten --->

 Maailman parasta vuotta 2014 kaikille ja tervetuloa uudistuneeseen Sinkkublogiin ja muistakaa ehkäisy (ex-seksibloggaajan, iänkaikkisen runkkarin syntinen möreä karjahdus täältä kajahtaa sun korvaan jos meinaat paljaaltaan vetää jotain randomia saatana)!

Ps. Videolla vilahtaa pingviinikuvioinen kokovartalokohuyöpaita, jota en kerran ehtinyt piilottaa, koska se oli kuivaustelineellä, ja mies, jonka baarista raahasin kotiin, näki sen ja kysyi ensimmäisenä, kun astui sisään, että "Onko sulla lapsia?".

"Ei oo. Se on mun yöpaita."

Henriikan joulutervehdyskorttivideo

Niin ihanaa ja rauhallista ja maailman parasta joulua, ettei koskaan oo ollu sellasta, koska ei vaan oo! 

Sen mä haluan sanoa tällä videolla, mutten sano. Sanon vaan jotain laimeeta niin kuin "hyvää joulua". Onneksi voi kuitenkin näin jälkikäteen aina siivota omia latteuksiaan tälleen kirjoituksen muodossa.

Huominen on jännä, koska mulla on joulukalenterista avaamatta vielä puolet luukuista. Huomenaamulla revin jokaisen luukun irti ja katon niitä kuvia niin kuin en olisi ennen kattonut. Jee! Ja sitten pääsen tietysti näkemään pukin ja kaikkia ihania ihmisiä. Niin myös siksi huominen on jännä kivalla tavalla.

Vilkutusta ja pusuja! 

Henriikan kotitreenivideo - Ei herkimmille!

Yritin tehdä videon, jossa treenaan kotona. Halusin nähdä, teenkö liikkeet oikein.

Mutta koska mä olen huimat 167 cm pitkä. Ja mun pää on ainakin 150 cm korkeudella maasta. Niin mun koirat kokee, että aina kun mä seison, oon poissa. Kaukana. Jossain toisessa ulottuvuudessa.

Ja kun mä laskeudun maahan istumaan, pusertamaan punnerruksia tai mitä ikinä, niiden mielestä mä tuun takaisin tältä kaukaiselta matkaltani avaruudesta niiden luokse.

Silloin ne innostuu. "Kiva kun sä tulit takaisin sieltä yläilmoista. Älä koskaan mee pois. Pysy siinä. Oo meijän kanssa. Mä toin sulle sun sukan."

Eikä mun treenit onnistu.

No mun oli sitten pakko käydä ostamassa salikortti. Tein sen eilen ja kävin keskivartalotreenissä ja juoksumatolla. Olin iloinen, koska juoksumatossa oli tuulettimet. Keskityin enemmän heiluttelemaan tukkaa siinä puhalluksessa kuin juoksemaan.

Huomasin jumpassa, että onpas kulunut aikaa, kun oon viimeksi käynyt tämmöisissä treenipaikoissa. Kellään muulla ei ollut jalassa sellaisia trumpettihousuja kuin mulla. No ei se mitään. Ehkä menen ensi kerralla samoissa reikäisissä aluskalsareissa, missä kotonakin treenaan.

Tai sitten en. Trumpettihousuista se Henriikkakin ponnistaa.

Oon niin innoissani tästä salikortista, että. Salil eka salil vika! Mäki oon kohta stadin revityin laku!

Joululahjavinkki - Ota joulusinkku

Moi!

Mulla on pian vuosipäivä itseni kanssa. Oon ihan kohta puuhannu menemään jo huikean mahtavat viisi (5) vuotta sinkkuna!

*APLOODEJA*

Oon onnellinen. Vaikka itsen kanssa on ollut välillä vähän alamäkiäkin niin nyt me ollaan kuitenkin ihan tosi sujut ja iloisia. Me annetaan anteeksi toisillemme kaikki asiat.

Lahjaksi itselleni aattelin antaa kokovartalohieronnan, selän pesun ja sitten vielä tarjoan lounaan. Illalla me nukahdetaan lusikka-asentoon. Me nukutaan sellaisessa kokovartalopyjamassa, joka on täynnä pingviinin ja pilvien kuvia. Kun mun veli näki sen pyjaman, sen kasvoilla oli sellanen "Ehkä jos et sä nukkuis tommosessa asussa, sä et olis enää sinkku" -ilme.

Mutta veli, älä huoli. Mä oon ovela. Aina, kun mun luona on mies, piilotan pingviinit äkkiä jonnekin sängynrakoon, nukun alasti ja sanon, että aina nukun näin.

Ongelmana on se, ettei ne miehet usko, koska oikeesti en pysty nukkumaan yhtään sekuntia alasti ja siks tuijotan kelloa ja miestä vuorotellen koko yön. Se ei oo edes mun mielestä normaalia.

Koska jos nukkuu alasti eikä käytä alushousuja, tuntuu, että vaginaan menee kaikki asiat maailmasta. Se lepattaa siinä ihan miten sattuu, ja se voi avautua yön aikana ja imeä peiton ja verhot. Kerrankin muistan, että illalla nukkumaan käydessä sängyssä oli vielä nenäliina, mutta aamulla ei enää ollut. Olin nukkunut ilman alushousuja enkä keksi mitään muuta selitystä kuin että vaginaan se on menny.

No mutta. Sinkkuuden kunniaksi tein videon tältä viiden vuoden yhteiseltä matkalta itseni kanssa, koska mun videotallenteista löytyy paljon kaikkea käyttämätöntä materiaalia, ja melkeinpä kaikissa materiaaleissa oon minä tekemässä jotakin, mikä vaatii kansan huomion. Tuut huomaamaan sen ihan pian.

Tässä videolla on siis mun naama ja se puhuu ja näyttää minkälaista tämmösen ex-seksibloggaajan sinkkuelämä oikeastaan onkaan:

Oottelen kaikkien ihanien soittoja jo!

Mitä tapahtuu, kun on viettänyt maalla monta päivää putkeen?

Koska "koiralla on ihmisen kädet" -videot on niin nähty, päätettiin tehdä "ihmisellä on ihmisen kädet" -kokeilu. Eli siis meitsin takana kököttää toinen tyyppi, jonka kädet toimii mun käsinä.

Videoita syntyi kaksi kappaletta. Ensimmäisestä tuli aivan helvetin pitkä, koska tätä ei oltu suunniteltu eikä käsikirjoitettu eikä harjoiteltu eikä mitään. Annettiin vaan mennä. Toisen videon kanssa ymmärrettiin olla nopeita.

Voin kertoa, että minulla ei ole missään vaiheessa mitään hajua, mitä kädet (Kiitos Saralle niistä!) tulee tekemään. Mutta kyllä syntyi kaunis "pussi päähän ja panolle"-meikki. Ihan herahti mahlat reisille, kun katsoin jälkikäteen itseäni peilistä. Ai että!

Huomasin myös, että minulla, Henriikka Rönkkösellä, ei ole minkäälaista meikkisanastoa hallussa. Mutta ei se mitään. Olenkin aivan sairaan laiska meikkaaja ja vetelen yleensä sellaisella "jos ei katso peiliin koko päivänä, voi kuvitella olevansa kuinka kaunis vaan"-mentaliteetilla. Sisäinen kauneus on tärkeintä, koska se on. Paitsi, jos on tosi kaunis ulkoisesti.

Tässä videolla on mukana myös yksi viaton luontokappale.

Viatonta luontokappaletta ei vahingoitettu kuvauksen aikana eikä sitä syöty kuvauksen jälkeen. Mutta se pakotettiin osoittamaan, missä on lamppu, kukka, kello, nenä, napa, ja se käskettiin toistamaan jokaisen paikallaolijan nimet useaan otteeseen.

Ihan kuin koiralla olisi ihmisen kädet - Katso hulvaton video!

Olen tässä jo muutaman kuukauden ollut töissä sellaisella suomalaisella viihdesivustolla kuin vivas.fi. Pääsääntöisesti katson hassuja videoita ja imen kahvia tippaletkulla suoraan pannusta taukoamatta koko päivän. Maailman ihanin työ!

Tällaisia "koirat syö ihmisten käsillä"-videoita tulee vastaan vähän väliä. Niinpä, koska omistan kaksi ihanaa isoa koiraa, päätin kokeilla.

Mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin.