26 universumin tärkeintä lausetta aakkosjärjestyksessä

Meikeläisellä lähti sukka purkautumaan tämän meemittämisen kanssa nyt. Opin nimittäin pari viikkoa sitten (niinpä), miten helppoa kuviin on lisätä tekstiä. 

Ja sitten. Rakastan dalailamalaisuuksia. Luen vähintään kerran kuussa edellä mainitun herran aakkosjärjestyksessä olevat lauseet ajatuksella ja mietin, mihin suuntaan olen elämässäni menossa. Yleensä sitä tuppaa arjen keskellä tekemään asioita rutiinilla eikä huomaakaan, kun onni vaihtuu joksikin muuksi. Vitutukseksi. Masennukseksi. Ärtymykseksi tai mitä ikinä. Niin siksi on hyvä tarkistaa säännöllisin väliajoin suunta ja reittivaihtoehdot. Onni kun ei tule ulkopuolelta vaan sisältä itsestä. Ja omat sisätilat voi sisustaa valitsemallaan tavalla tai jättää hujan hajan. Molemmat ovat omia valintoja. Muita on turha syyttää.

Jos joku muu saa näistä lauseista kiksit (ja ennen kaikkea kuvista, jotka valitsin), niin morjesta. My work here is done.

 A

B

C

D

E

F

G

H

I

J

K

L

M

N

O

 

P 

Q

R

S

T

U

V

W

X

Y

Z

- Dalai Lama -

Semmoista tänään. Heippadi hei!

Miksi vanhenemista ei pidä kauhistella?

Tämä tarina on ylistys kaikille mummoille (ja papoillekin tietysti).

Naapurissani asustaa ihana ja iloinen leskimummo. Tutustuin tähän kaveriin syksyn tietämillä, kun mummo kurkisti ovenraosta samoihin aikoihin, kun tulin koirieni kanssa lenkiltä sisälle.

Mummo kertoi jääneensä leskeksi ja muuttaneensa juuri naapuriini. Hän halusi varmistaa, etteivät koirani syö häntä esimerkiksi silloin, kun hän rullaa työnnettävän rollaattorihässäkkänsä kanssa kauppareissulle. 

Lupasin, etteivät syö.

Mummo näytti pelkäävän koiriani. Hän kertoi, että oli nuorempana ottanut koirapelkonsa takia itselleen saksanpaimenkoiran. Toistan. Saksanpaimenkoiran. Ei terrieriä. Ei puudelia. Ei mitään kivaa pientä karvapalleroa. Saksanpaimenkoiran. Mutta niin hän oppi olemaan pelkäämättä - omaa koiraansa. 

Koin heti yhteyden tämän uuden ystäväni kanssa, sillä hänellä tuntui olevan sama elämänasenne kuin minulla: Pelkoja päin perkele!

Koirakeskustelun lisäksi hän halusi tietenkin tietää, kuka naapurissa asustaa, jos hän joskus tarvitsee apua. Kerroin, että ovikelloani voi soittaa oli yö tai päivä. 

(Koska kuitenkin epäilen, ettei hän uskalla tehdä sitä koirieni takia, minusta on tullut vainoharhainen. Joka kerta, kun kuulen epämääräistä pauketta, kuvittelen sen S.O.S.-merkiksi, jota mummo hakkaa luudanvarrella lattiaan sairaskohtauksen kourissa. Pidätän hengitystä niin kauan, kunnes tajuan, että yläkerran Pena se siellä taas tamppaa jouset paukkuen vaimoaan. Huh, seksiä.)

Mummoa en olekaan nähnyt sitten syksyn, kunnes tällä viikolla törmäsimme rappukäytävässä. Hän pyöri ykköskerroksessa mietteliäänä kantaen vaaleanpunaista upouutta matkalaukkua kädessään. Minä olin viemässä koiria ulos. Kävimme läpi koirakeskustelun uudestaan.

"Eihän ne syö minua? Kun nykyään lehdissä on koko ajan, että koirat on niin vihasia ja käy kiinni."

"Ei nää mitään pahaa tee. Lehdissä näkyy yleensä vaan ne ikävät tapaukset, vaikka suurin osa koirista on kilttejä."

Sitten yhtäkkiä hän vaihtoi aihetta nopeammin kuin Räikkönen vaihtaa formula-autossaan vaihdetta.

Itseään takamukselle läimäisten mummo tuhahti: "Ja ennen vanhaan, kun joku läpsäisi pepulle, niin oltiin mielissään ja iloisia, ja nykyään siitä nostetaan syytteitä. Pöh!"

Tuli ihan puskista tämä. En ehtinyt sanoa mitään, kun aihe jälleen vaihtui vaaleanpunaiseen uuteen matkalaukkuun, koska "pitäähän sitä välillä vähän höpsötellä". Sitten hän lähti kikatellen rappusia ylös. Teneriffa - ole valmiina.

Ei ole mitään niin ihanaa kuin epäsovinnaisuuksia pälpättävä mummo, joka sanoo juuri sen, mitä päässä liikkuu. Tämä etuoikeus on vain ja ainoastaan ryppyisillä ihmisillä. Ja niin kuuluukin olla.

Sen takia kenenkään ei pitäisi stressata vanhenemista, sillä kurttuisena se sukka (tukka) vasta lähteekin irti. 

Mitä vanhempi on, sitä vähemmän miettii muiden mielipiteitä. Sitä vähemmän ottaa stressiä ulkonäöstä. Sitä vähemmän pelkää tulevaa.

Koska sitä enemmän ymmärtää elämää. Sitä rohkeammin sanoo sen, mikä sydämessä painaa. Sitä enemmän nauttii jokaisesta päivästä terveenä ja elossa. Sitä enemmän arvostaa läheisten seuraa. Sitä helpommin voi olla onnellinen ja ihan höpsö.

Jatkoin hymyssä suin matkaani. Minä ja naapurin mummo. Ikäeroa ehkä 40 vuotta. Molemmilla punainen matkalaukku. Molemmat sinkkuja. Molemmat kaipailee läpsyjä takapuolelle. Mummo kaipailee niitä ehkä naapurin Penalta, minä enemmänkin naapurinpanolta. Tosin mummo niitä tuskin Penalta tulee samaan eikä minullakaan mitään panoa ole. Mutta sillä ei ole nyt väliä.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ajatuksia pingviiniyöpaidan sisältä - Tavallinen video

Sunnuntai-moi!

Arvatkaa mitä. No?

Heti, kun toipuu sellaisesta hirveästä flunssa-menstruaatio-darra-pöllystä, niin kyllä elämä hymyilee taas. Ai ai ai. Asiat loksahtavat paikalleen eikä mikään enää vaivaa mieltä.

Ei edes se, että koiralla oli peräreiän vieressä jäätävä paise, joka poksahti ja valui pitkin poikin kaikkialle. Eikä se, että uusin kuukautiskuppiostos oli sysipaska ja aamulla herätessä löytyi veret reisiltä ja Japanin lippu lakanoista. Nam tätä naiseutta. Grrr.

Paljon tapahtui toki myös kivoja asioita, joista parhaimpana se, että sain ihanan rakkaan ystäväni Eurooppa-reissulta takaisin Suomeen.

Sain myöskin alkuviikosta tuntemattomasta numerosta kutsun kylpemään Salaisen Saunaseuran kanssa. En tiennyt, keneltä viesti tuli, mutta suostuin kutsuun. Jätin varuiksi karitsani ajamatta, koska mietin, että jos tapaamispaikassa odottaa kolme keski-ikäistä kiimaista Erkki Kyntäjää, niin ainakin vaginani on karvojen alla piilossa katseilta.

Ihan kiva oli, että ystävänihän ne siellä minua sitten odottelivat saunomaan. Ai ai ai.

Eikä siinäkään kaikki.

Pääsin vielä huikeaan viskinmaisteluiltaan, jossa oli tarjolla jopa 16 vuotta vanhaa tynnyrissä hautunutta alkomahoolia. En ole noin nuorta vielä saanutkaan. Illasta on muistona kaksi kuvaa, joista toisessa seisoo viskit rivissä...

... ja sitten toisessa seisoo tiukka analyysini The Glenlivetistä. "Tulee suuhun pikaisesti ja katoaa heti. --> Helppo."

Ja sitten tämä video tietysti. Ei ole mitään niin kivaa lauantaiaamupuuhaa (näin sinkkuna) kuin puhua itsekseen pingviiniyöpaidassa sopulinaaraista ja kaikkien kuninkaiden leijonasta, jolla pörröttää karva kaikkeista isoiten.

Aurinkoista viikkoa kaikille! :)

Tältä näyttää menstruoiva nainen

Moi mussukat!

Nyt kävi sellainen mäihä, että videolle saatiin tallennettua aito harvinaisuus - menstruoiva nainen.

Päätin torstaina kuukautishöyryissäni, että nyt kuvataan se saatanan video sinne blogiin. Nyt. Mitään asiaahan minulla ei ollut. Mutta sillä ei ollut väliä, koska millään ei ollut väliä. Mitään suunnitelmaa siitä, millainen videosta voisi tulla, ei ollut. Mutta silläkään ei ollut väliä, koska ihan sama. Sydämessä tuntui, että tuska viiltää rintaa ja myrsky repii puita.

Muutama päivä myöhemmin, pahimman höyryn laskettua katselin tuota 15 minuutin 27 sekunnin monologia videolta ja ajattelin, että ei saatana, en tee tällä mitään. Mutta sitten ajattelin, että teenpäs - ja niin syntyi tämä video.

Tässä nähtävät tunteet ja huolenaiheet ovat täysin aitoja.

Ps. Omaksi puolustukseni haluan sanoa tässä nyt, että alla painoi myös flunssa sekä edellisen viikon ankara biletys. (Niin varmaan. Miten ni hullu?)

Pps. Muistatteko, kun sanoin, että Goomin valokuvaaja juoksi perässäni?

Valokuvat ovat tulleet julki. Sieltä löytyy muun muassa lähikuva berberistäni. Alushousuissani roikkuu hampaillaan tuntematon mies. Äiti olisi ylpeä. En linkkaa kuvaa tähän, jotta teillä pahimmilla runkkareilla on edes jotain tekemistä.

Ppps. Olen nähnyt perseitä elämässäni vaikka kuinka monta, mutta en valokuvaa omastani. Ainakaan tällaista, alakulmasta ja läheltä otettua.

Seurauksena tästä puutostilasta olen oikeasti tuijottanut omaa bersekuvaani joka päivä vähintään tunnin ajan. Olen hämmentynyt, että siinäkö se nyt sitten on. Tuollainenko se on. En koe ylpeyttä enkä häpeää. Ainoastaan hämmennystä, että Henriikan ikioma persekö se siinä koristaa kivasti valokuva-albumia. Siinä täyttää koko tietokoneen ruudun. Kivasti täyttää. Jännä on tämä.

Erityisen jännää on se, että ihmisberberillä on niin suuri voima maailmassa. Siinähän on vain kaksi nahkapussia täynnä läskiä ja lihasta ja karvaa. Ja sen kaiken keskeltä tulee kakkaa.

Ei muuta.

(Y)stävänpäivä, (y)hdenillanpanot ja Goom-risteil(y)

Moi mussukat!

Ystävänpäivä oli ja meni. Parasta oli nähdä Kampin keskuksen kukkakaupan jonossa 19 nuorta miehenalkua jonottamassa söpösti peräkkäin ruusukimput kourissa. Siinä odottivat kärsivällisesti ja puristuvat kukkia epävarmasti käsissään.

Siitä sai yhden hymyn.

Samaisessa keskuksessa käveli armeijapoikia joka paikassa. Ne oli päästetty lomalle. Ei varmaan todellisessa maailmassa liity millään tavalla mihinkään ystävänpäivään, mutta minun maailmassani liittyy kovastikin.

Sieltä armeijan hikisestä punkasta on laskettu pojat kultiensa kainaloon. Ruusuja ostamaan. Halimaan rakkaita. Tyttöystävän tissejä tuijottamaan ja puristelemaan, miten sattuu. Poikaystävän peräreikää kutittelemaan. Muna pystyssä koko bussimatkan siellä. Oma rakas mielessä.

Tai sitten parasta ystävää tervehtimään. Sitä on kiva nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa armeijakuulumisia. Poika ja sen bestis on sympaattisimpia asioita maailmassa. Ne jakaa keskenään vähän, mutta kaiken tarvittavan. Sitten ne röyhtäisee ja kaikki on taas hyvin. Mieli ei ole maassa enää, jos on ollut.

Niin siitä sai toisen hymyn.

Eikä siinä kaikki.

Kolmannen hymyn sai siitä, kun kävi tekemässä kuolemaa jumppatunnilla, ja sitten kun tuli jotenkuten elävänä kotiin, niin siellä odotti - niin kuin joka päivä - kaksi ystävää, jotka oli onnesta väkkärällä, että vihdoin sä tulit kotiin, kiva kun tulit, ihanaa, älä koskaan mee pois, ihana oot, maailman paras, ota tää lelu, jee jee jee jee, sun jumppakassi tuoksuu hikihyvälle, mitä siellä on, mitä siellä, MITÄ SIELLÄ ON!?

Ja sitten tämä video, joka ei liity mitenkään tähän tekstiin. Aasinsilta ystävänpäivästä videoon voisi mennä tätä kautta.

Ystävänpäivä --> Goom-risteily --> yhdenillanpanot.

Pus pus!

Ps. Rakas Elämäni Rakkaus,

Koska koirani tuijottavat minua, vaikka vaan puhun seksistä, niin ethän säikähdä, kun aktin aikanakin muutama silmäpari katsoo maanisdepressiivisen epäilevästi sekä hieman hämmentyneenä mutta innostuneena (minun lisäkseni), että mitä sä teet.

Eläkä myöskään peljästy, jos kesken suuteloitsemisen kylmä nenä lähestyy varoittamatta pakaroiden miellyttävän tuoksuista välikköä.

Toivoo,
Henriikka

Unelmien treffit

Moi!

Arvatkaa mitä! No? Pääsin treffeille! Silleen tavallaan.

Koska jos vuori ei tule Henriikan luo, niin Henriikka rakentaa oman vuoren siihen paikkaan, mihin haluaa ja laittaa kynttilöitä pöydälle ja parhaan paidan päälle ja hymyn huulille ja kuvittelee olevansa treffeillä.

Järjestin siis itselleni mielikuvitustreffit jonkun ihanan kanssa. Tai sellaiset harjoitustreffit. Se on hyvä harjoitella. Varsinkin, jos on tämmöinen, joka ei osaa käyttäytyä niin kuin hienon naisen kuuluu.

Esimerkiksikin viikko sitten olin kahden ystäväni kolmekymppisiä juhlimassa ja ajattelin kokeilla, mikä ihmisten reaktio on, kun tulen vessasta hame sukkahousujen sisälle tungettuna. Silleen pepun kohdalta.

Kukaan ei sanonut mitään, koska kukaan ei nähnyt siinä mitään ihmeellistä, koska "Toi on se Rönkkönen". Mikä on tavallaan ihan kiva juttu.

Näissä mielikuvitustreffeissä positiivista oli se, ettei jännittänyt yhtään.

Vähän oli kyllä semmoisia pitkiä hiljaisia hetkiä. Mutta toisaalta se on ihan normaalia, että kun sanoo jotain omasta mielestään hauskaa ja arkista, muut hiljenevät. Tai kun pukeutuu naamiaisiin sonnihirveksi ja jalkovälissä roikkuu sukkahousunlahkeesta tehty valtava penis, vain yksi kahdestakymmenestä naamiaisvieraasta nauraa.

Antaisin itselleni näistä treffeistä arvosanan 8+ . Sellanen ihan ok, katellaan nyt ja ehkä voisi nähdä uudestaan.

Miksi sydänsurut onkin tosi mega super hyvä juttu?

Moi!

Sydänsuru on kurja asia. Se pieksee maahan tosi pahasti ja sattuu sydämen kohdalla niin hirveästi, että on vaikea saada happea. Mutta loppujen lopuksi se on kaikkein positiivisin ja ihanin suru, mitä maan päällä on.

Ei ole hyvä suru sellainen, kun on oikeasti menettänyt jonkun läheisen. Ei ole hyvä suru sellainen, jos tulee sairaus, ahdistus tai masennus. Ei ole hyvä suru sellainen, kun väsyttää eikä enää jaksa ja ainoa asia, minkä jaksaa, on itkeä.

Ne on hirveitä suruja. Sellaisia suruja, että jotain pahaa on tapahtunut.

Sydänsuru ei ole sellainen.

Koska sydänsuru kertoo, että on tavannut ihmisen, jonka kanssa on päät kolahtaneet yhteen sellaisella tavalla, ettei kenenkään muun kanssa ole sillä tavalla paukahtaneet. On pitänyt sylissä sellaista ihmistä, joka on ollut niin tärkeä, ettei siitä ole halunnut laskea irti. On kokenut jotain niin ihanaa, että kun sitä ihanaa ei enää ole, sattuu kovasti.

Mutta jos ei sitä olisi koskaan kokenut, olisi elämä ollut aika tasapaksua, litteää ja tylsää. Sellaista, mitä ei muista enää, kun makaa vanhuuden kourissa sairaalassa. Koska rakkauden muistaa vielä silloinkin, kun ulostaa omiin vaippoihinsa.

Vaikka sydänsuru sattuu ja itkettää, surullisempaa on se, ettei koskaan olisi rakastanut. True story.

Kolmenkympin ripulit

Yllätys-päivitys!

Täytän huomenna 30 vuotta! KOLMEKYMMENTÄ! Ei tunnu missään.

No vähän peräreiässä tuntuu. Ripulia on ollut nyt jo kaksi päivää putkeen. Kolmenkympin ripulit. Ne eroaa kahdenkympin ripuleista seuraavalla tavalla: Kahdenkympin ripulin jälkeen riittää, että pesee pelkän pöntön. Kolmenkympin ripulin jälkeen pitää pestä myös suihkuverho ja seinät.

Joko sitä kolmekymppisenä istuu pöntöllä liian syvässä kumarassa tai sitten reikä on löystynyt lepattamaan. Muutoksia joka tapauksessa on havaittavissa.

Toinen selkeä kolmekymppisen ihmisen merkki on selfiet. Kolmekymppinen ihminen ei osaa ottaa selfietä, koska se on kaksikymppisten juttuja.

Todisteena alla oleva kuva. Voin ihan rehellisesti myöntää, että yritin ottaa tämän kuvan ajatuksella "Peilin avulla saan itselleni kaksi seksikästä kieltä ja makuuhuonekatseen". En pysty sanomaan mitään.

Vanheneminen on jostain syystä ollut aina minun heiniäni. Olen aina pitänyt siitä eikä se ole koskaan ahdistanut. En haluaisi olla nuorempi päivääkään. En kadu mitään enkä ole jättänyt mitään haluamaani asiaa tekemättä enkä yhtään sanaa sanomatta. Aina kun yritän, yritän kaikkeni. 

Joskus, kun yritän kaikkeni, mies tuijottaa ihmeissään jotenkin silleen, että mitä vittua sä teet mun peniksellä. Ja minä tuijotan takaisin (katso tuo ylläoleva makuuhuonekatse), että yritän kaikkeni. Molemmat tietävät siinä vaiheessa, että ei ole seuraavassa tekstiviestissä vinkkaussilmiä eikä sydämiä. Ei ole seuraavaa tekstiviestiä.

Mutta kyllä minäkin niitä miehiä tuijotan välillä, kun ne jyrsivät vaginaani kuin luppakorvakani porkkanaa. Joten tämä on ihan ok.

Tällä mentaliteelilla vedin jo vikkelänä siittiönä isäni kiveksissä ja vedän edelleenkin. -->

Antaa tulla elämä! Suoraan kasvoille!

Pili auttaa yksinäistä sinkkunaista

Moi!

Jotta voi tavata elämänsä rakkauden, pitää ensin tietää, millainen on ite.

Sitten, kun katsoo itseään kotivideolta ja tajuaa, millainen epäilyttävä ihminen on ite, ja että puolet maailman miehistä on sinkkuja, ja että siinä on ihan liian vähän vaihtoehtoja siihen nähden, mitä on just tajunnu itestä, niin voi laajentaa rakkauden etsimistä silleen, että ottaa naisetkin mukaan, koska muuten ei koskaan ikinä tapaa ketään.

Muutenkin, mitä enemmän tapaa ihmisiä, sitä enemmän oppii itsestä. Vanhana tietää itsestä ihan hirveästi ja sitten kuoleekin jo pois.

Toivottavasti elän tosi ruttuiseksi ja vanhaksi kurpaksi ja rakastun ennen kuin kuolen. Olen rakastanut paljon, mutta ollut rakastunut vain muutaman kerran. Molemmat tuntemukset on ihania ja tärkeitä, mutta niillä on iso ero. Paljon isompi kuin mikään John Holmes.

Tällä videolla Pili auttaa löytämään sen oikean. Ai mikä Pili? No Pili ja Pilin nahkainen pää. Älä huoli, se näkyy videolla. Löysin myös itsestäni 7 ominaisuutta, jotka voisin laittaa johonkin sinkkuhakemukseen. Ja sitten löysin hädissäni vielä yhden ekstra-ominaisuuden, kun tajusin, että oon vähän outo ja Pili kieltää olemasta kenenkään oudon kanssa.

Silloin, kun iskee paniikki ja semmoinen olo, että kukaan ei rakasta eikä kosketa, niin on pakko näyttää tissit julkisesti. Älkää tuomitko. Se on vaan rakkauden kaipuuta.

Alastonkuvia, osa 2

Mitä vikaa on mussa?

Eikö tunnu mitään sun kalussa

kun sä katsot kuvia näitä

Eikö tee mieli vähän jo ajatella häitä

Kun alemmas sä selaat

ja housun nappeja alas kelaat

oot silleen et tää on se himonussija

ja vähän ehkä kutittelet sun pusseja

Tissikuvia tänne nyt heti eikä kohta

sä hakkaat pöydän reunaan sun lohta

Miksei ton runkkarin housut jo valu

Tässähän veltostuu koko kalu

 

 

Vaan yhä ylemmäs nousee housut kohti mun nenää

Sä mietit ettet voi kattoa enää

Mut hei ymmärrä et mun kupeita ne lämmittää

Kun yksin saa elämää jännittää

Ja mikä tää vika kuva on?

Se pilas sun erektion

Vai nykiikö ehkä sittenkin vähän sun penis

Sä mietit, kumman kaa tässä nyt ulos menis?