HYVÄÄ YÖTÄ! <3
Google-haut
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Mies - kokeile olla päivä naisena
Tämän takia naiset lörpöttelee koko ajan. Niiden on pakko. Ne tilttaa muuten. Tämän takia minäkin puhun itsekseni ihan aika paljon.
HYVÄÄ YÖTÄ! <3
HYVÄÄ YÖTÄ! <3
maanantai 20. huhtikuuta 2015
Yksi asia johtaa muniin...
Eikäkö moniin asioihin!
Ai mikä yksi? Semmoinen vaan, että minä myin autoni ihan itse osasin. No en osannut ilmoitusta yhtään tehdä itse, kun siinä piti kirjoitella ja tietää asioita autoista. Mutta onneksi mukava ystävämies auttoi. Ja kyllä minä yhden kohdan tiesin, ja se oli väri. Itse asiassa tiesin toisenkin jutskan, ja se oli, että autossa on kasettisoitin, mutta sitä ei kuulemma tarvinnut mainita.
Vähän oli haikea mieli, kun auto lähti pois ja takavaloja katsellessa mietin niitä kaikkia yhteisiä muistojamme, joita ei ole, koska en uskaltanut ajaa sillä mihinkään.
Mutta tästä automyynnistä taas seurasi se, että ostin uuden määmatkan. Voi juku! Pidän kesäloman syksyllä ja lähden taas kohti Aasiaa. Pelkään lentämistä aika paljon ja mietin kuolemaa koko lennon ajan, että sillä tavalla se on vähän ikävä osuus siinä, mutta mieluummin mietin 10 tuntia kuolemaa ja olen sitten Thaimaassa kuin, että en mieti enkä ole missään.
Ehkä käyn määmatkallani taas vähän koskettelemassa lomakiveksiä elikkäpäs kiipeilemässä. Ehkä menen surffaamaan. Ehkä ripuloin hieman.
Ehkä otan selfieitä.
Ehkä ylianaalisoin miehiä.
Ehkä sanon jollekin, että voitko ottaa musta tässä kuvan, kun poseeraan ja katselen merta, ja joku sanoo, että sä oot pelkkä pimee läikkä, mutta voin ottaa.
Niin, että semmoisia ne yhdet asiat on. Ne johtavat ties minne.
Kohti seikkailuita, moikka!
Ai mikä yksi? Semmoinen vaan, että minä myin autoni ihan itse osasin. No en osannut ilmoitusta yhtään tehdä itse, kun siinä piti kirjoitella ja tietää asioita autoista. Mutta onneksi mukava ystävämies auttoi. Ja kyllä minä yhden kohdan tiesin, ja se oli väri. Itse asiassa tiesin toisenkin jutskan, ja se oli, että autossa on kasettisoitin, mutta sitä ei kuulemma tarvinnut mainita.
Vähän oli haikea mieli, kun auto lähti pois ja takavaloja katsellessa mietin niitä kaikkia yhteisiä muistojamme, joita ei ole, koska en uskaltanut ajaa sillä mihinkään.
Mutta tästä automyynnistä taas seurasi se, että ostin uuden määmatkan. Voi juku! Pidän kesäloman syksyllä ja lähden taas kohti Aasiaa. Pelkään lentämistä aika paljon ja mietin kuolemaa koko lennon ajan, että sillä tavalla se on vähän ikävä osuus siinä, mutta mieluummin mietin 10 tuntia kuolemaa ja olen sitten Thaimaassa kuin, että en mieti enkä ole missään.
Ehkä käyn määmatkallani taas vähän koskettelemassa lomakiveksiä elikkäpäs kiipeilemässä. Ehkä menen surffaamaan. Ehkä ripuloin hieman.
Ehkä otan selfieitä.
Ehkä ylianaalisoin miehiä.
Ehkä sanon jollekin, että voitko ottaa musta tässä kuvan, kun poseeraan ja katselen merta, ja joku sanoo, että sä oot pelkkä pimee läikkä, mutta voin ottaa.
Niin, että semmoisia ne yhdet asiat on. Ne johtavat ties minne.
Kohti seikkailuita, moikka!
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Miksi mies ei sano sitä?
Mies ei ole kiinnostunut, mutta ei sano sitä suoraan, vaan vastailee viesteihin ihan muina miehinä, ja nainen hajoilee pitkin seiniä.
Mies on kiinnostunut, mutta ei sano sitä suoraan, vaan vastailee viesteihin ihan muina miehinä, ja nainen hajoilee pitkin seiniä.
Vastaa mies, että miksi.
Miksi?
MIKSI?
MIKSI?
MIKSI?!
Naiset muka vaikeasti ymmärrettäviä. Pyh.
Miehet saatana.
Mies on kiinnostunut, mutta ei sano sitä suoraan, vaan vastailee viesteihin ihan muina miehinä, ja nainen hajoilee pitkin seiniä.
Vastaa mies, että miksi.
Miksi?
MIKSI?
MIKSI?
MIKSI?!
Naiset muka vaikeasti ymmärrettäviä. Pyh.
Miehet saatana.
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Ikiomista vehkeistä ja jutskista kannattaa pitää kiinni
Minulta kysyttiin se klassinen kysymys, että onko sulla miestä.
Ei siinä mitään. Se on kiva kysymys. Siis jos on. Mutta kun siihen vastaa sadatta kertaa, että ei, niin kyllä tulee itselle tuska ja ahdistus. Ei se tietenkään ole kysyjän vika. Se vaan muistuttaa siitä, ettei ole. Siis jos ei ole. Tai kun.
Mutta joka tapauksessa, sen jälkeen kysyjä piti pienen tauon ja muistutti sitten erittäin painokkaalla ja huolestuneella äänellä, että sen tyypin pitää sitte tykätä sun koirista. Siis sen tyypin, jonka joskus tulevaisuudessa tapaan ja josta pidän. Ikään kuin se olisi jotenkin huono juttu. Se, että on lemmikki. Monta lemmikkiä. Isoja lemmikkejä.
No totta munassa pitää tykätä, karjahdin kovaan ääneen. No en karjahtanut, mutta ajattelin. Sanoin ujon epävarmasti, että niin ja punastuin.
Tämä tapahtui sinkkuuden alkuaikoina, jolloin oikeasti pelkäsin, että en saa miestä, koska minulla on koiria. No en ole saanut vielä, mutta se on sivuseikka.
Jos se, että meikeläisen kotona piereskelee yhden henkilön sijaan kolme persettä, rajaa pois sinkkumiehiä, niin sehän on hyvä sillon. Miehiä on muutenkin niin paljon. En sano, että niitä tulisi mistään reiästä minun elämääni, mutta noin niin kuin yleensä. Miehiä on kaikkialla. Parempi, että on selkeä linjaus tämmöisissä asioissa.
Eikä siinä kaikki.
Se kynsilakan haju, joka leijailee asunnostani, jonka ulko-oveen on liimattu pinkki lappu, jossa on käsinkirjoitettu "ei mainoksia eikä ilmaisjakelua"-teksti, jonka ympärillä kimaltelee tarroja, saattaa tappaa heikoimmat.
Niin ajattelin vain muistuttaa, että omista tärkeistä jutuista pitää pitää kiinni. Koska jos on väärän tyypin kanssa, niistä yleensä tuppaa luopumaan miellyttääkseen toista. Ja se ei lopunkaikkiaan tunnu hyvältä vaan surulliselta ja oudolta.
Niin tarttukaa kiinni vehkeisiinne ja jutskiinne, ja olkaa ylpeitä niistä, mitä ikinä ne ovatkaan!
Ei siinä mitään. Se on kiva kysymys. Siis jos on. Mutta kun siihen vastaa sadatta kertaa, että ei, niin kyllä tulee itselle tuska ja ahdistus. Ei se tietenkään ole kysyjän vika. Se vaan muistuttaa siitä, ettei ole. Siis jos ei ole. Tai kun.
Mutta joka tapauksessa, sen jälkeen kysyjä piti pienen tauon ja muistutti sitten erittäin painokkaalla ja huolestuneella äänellä, että sen tyypin pitää sitte tykätä sun koirista. Siis sen tyypin, jonka joskus tulevaisuudessa tapaan ja josta pidän. Ikään kuin se olisi jotenkin huono juttu. Se, että on lemmikki. Monta lemmikkiä. Isoja lemmikkejä.
No totta munassa pitää tykätä, karjahdin kovaan ääneen. No en karjahtanut, mutta ajattelin. Sanoin ujon epävarmasti, että niin ja punastuin.
Tämä tapahtui sinkkuuden alkuaikoina, jolloin oikeasti pelkäsin, että en saa miestä, koska minulla on koiria. No en ole saanut vielä, mutta se on sivuseikka.
Jos se, että meikeläisen kotona piereskelee yhden henkilön sijaan kolme persettä, rajaa pois sinkkumiehiä, niin sehän on hyvä sillon. Miehiä on muutenkin niin paljon. En sano, että niitä tulisi mistään reiästä minun elämääni, mutta noin niin kuin yleensä. Miehiä on kaikkialla. Parempi, että on selkeä linjaus tämmöisissä asioissa.
Eikä siinä kaikki.
Se kynsilakan haju, joka leijailee asunnostani, jonka ulko-oveen on liimattu pinkki lappu, jossa on käsinkirjoitettu "ei mainoksia eikä ilmaisjakelua"-teksti, jonka ympärillä kimaltelee tarroja, saattaa tappaa heikoimmat.
Niin ajattelin vain muistuttaa, että omista tärkeistä jutuista pitää pitää kiinni. Koska jos on väärän tyypin kanssa, niistä yleensä tuppaa luopumaan miellyttääkseen toista. Ja se ei lopunkaikkiaan tunnu hyvältä vaan surulliselta ja oudolta.
Niin tarttukaa kiinni vehkeisiinne ja jutskiinne, ja olkaa ylpeitä niistä, mitä ikinä ne ovatkaan!
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Ei haittaa, vaikka mies laukeaa nopeasti
Näin pääsiäisen alla minuun otti yhteyttä puolen minuutin mies ja kysyi, että voisinko kirjoittaa "sen" kestosta.
Joo!
Tämä on ihan selvä juttu.
Mieluummin lyhyt penetraatio kuin ihan mahottoman pitkä, joka hankaa vaginan tunnottomaksi ja rakoille ja kaivaa sinne syvää kraatteria. Lyhyitä settejä on kiva ottaa tarvittaessa uusintana.
Miehet, joilla homma kestää tovin, kannattaa keskittyä esileikkiin aika paljon ja hakea siitä oikein kunnon alkulämpät. Naiset tykkää esileikistä.
Ja kunhan ei unohda naisen hellittelyä ja orgasmia, niin ei mitään hätää kenelläkään. Kello pois ranteesta ja tukka sotkuun - vaikka vaan pariksi minuutiksi.
En osaa antaa peniksellisiä neuvoja, miten mies voi pidätellä laukeamistaan. Ehkäpä jos ajattelee äitiä tai pölyä, niin se voi auttaa.
Heippa!
Joo!
Tämä on ihan selvä juttu.
Mieluummin lyhyt penetraatio kuin ihan mahottoman pitkä, joka hankaa vaginan tunnottomaksi ja rakoille ja kaivaa sinne syvää kraatteria. Lyhyitä settejä on kiva ottaa tarvittaessa uusintana.
Miehet, joilla homma kestää tovin, kannattaa keskittyä esileikkiin aika paljon ja hakea siitä oikein kunnon alkulämpät. Naiset tykkää esileikistä.
Ja kunhan ei unohda naisen hellittelyä ja orgasmia, niin ei mitään hätää kenelläkään. Kello pois ranteesta ja tukka sotkuun - vaikka vaan pariksi minuutiksi.
En osaa antaa peniksellisiä neuvoja, miten mies voi pidätellä laukeamistaan. Ehkäpä jos ajattelee äitiä tai pölyä, niin se voi auttaa.
Heippa!
tiistai 31. maaliskuuta 2015
Voisitko joskus kirjoittaa miesten ujoudesta?
Sain kirjeen lukijalta:
Voisitkohan joskus kirjoittaa miesten ujoudesta?
Ensitreffit on käyty jo pari kuukautta sitten, mutta minä olen aina se, joka tekee aloitteen. Ja niin ollut ihan alusta asti, vaikka ihastusta on molemmin puolin. Onkohan tämä nyt sitten vain ujoutta, vai mikä lie mahtaa vaivata…?
Katselen maailmaa (vielä) ruusunpunaisten lasien läpi, enkä oikein jaksaisi uskoa mihinkään uskottomuuteen / kiinnostuksen lopahtamiseen ym. Mies kuitenkin pitää oma-aloitteisesti yhteyttä.
Kiitos kirjeestäsi!
On olemassa kahdenlaista ujoutta.
Toinen ujous on sitä, että kun joku ihminen osoittaa kiinnostusta itseään kohtaan, tulee puna poskille ja semmoinen tunne, että voiko olla mahdollista. Että tykkääkö se minusta ihan oikeasti. Siis minusta, joka aina on tämmöinen tai tuommoinen jonkun muun mielestä. Aina jotenkin vääränlainen.
Samanaikaisesti tulee ujous ja jännitys siitä, että miten oma keho reagoi tähän. Että kiinnostaako se tyyppi. Koskakun toinen on ensin kiinnostunut, niin pitää kuitenkin odotella vielä niitä omia tunteita sieltä. Odotella ja katsella. Kuulostella, mitä kehossa tapahtuu, kun tämä tsirpukka taikka jurmukka tässä nyt pyörii. Ehkä myös vähän varoa, ettei vahingossakaan särje sydäntään. Taas.
Siinä sitten helposti ujostuttaa seksikin. Sillä kaikki, mitä päässä liikkuu ja tapahtuu, heijastuu aina petipuuhiin. Se on niin intiimi kokemus, ettei siinä voi peitellä mitään.
Semmoista on yhdenlainen ujous.
Toinen ujous on sitä, että käyttäytyy nihkeästi, koska ei ole kiinnostunut. Tai koska on monta rautaa tulessa. Tuntuu kivalle, kun joku sieltä laittelee viestiä. Voi sanoa kavereille, että yks vaan. Yks niistä. Että näitä on vaikka kuinka. Ja se seksi. Kivasti saa aina välillä hellyyttä ja kosketusta, vaikka samalla takaraivossa painaa, ettei kiinnosta. Siinä on vähän vaikea sitten leperrellä mitään.
Tulee ujous, kun pitäisi kertoa suoraan, ettei kiinnosta. Itsetuntoa niin mukavan hellästi hivelee, kun joku tulee kylään ja antaa rakkautta. Alkaa pelottaa se tunne, että jos nyt tälle sanon suoraan, niin olenko ihan yksin. Ja se on monille peloista pahin, vaikkeivät ne sitä tajuakaan.
Semmoista on toisenlainen ujous.
Jos ujo tyyppi ei oikein pysty puhumaan aiheesta, on vielä yksi keino selvittää asia. Minä nimittäin uskon, että näiden kahden eri ujouden erottaa toisistaan sydämellä - ei tekstiviestien eikä savumerkkien analysoimisella. Se, uskaltaako nähdä totuutta, on toinen asia.
Tämmöistä tällä kertaa. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin!
Ps. Muista: se, ettei ajattele toisen pettävän, ei ole maailman katsomista ruusunpunaisten lasien läpi. Se on luottamista, rohkeutta, kunnioitusta. Eli pysy just sellaisena kuin oot ja pidä ne "lasit" päässä.
Pps. Miehet usein myös pelkää vaginaa. Ihan helvetisti. Että sekin voi olla syy. Onhan se nimittäin aikamoinen monsteri.
Moikka!
Voisitkohan joskus kirjoittaa miesten ujoudesta?
Ensitreffit on käyty jo pari kuukautta sitten, mutta minä olen aina se, joka tekee aloitteen. Ja niin ollut ihan alusta asti, vaikka ihastusta on molemmin puolin. Onkohan tämä nyt sitten vain ujoutta, vai mikä lie mahtaa vaivata…?
Katselen maailmaa (vielä) ruusunpunaisten lasien läpi, enkä oikein jaksaisi uskoa mihinkään uskottomuuteen / kiinnostuksen lopahtamiseen ym. Mies kuitenkin pitää oma-aloitteisesti yhteyttä.
Kiitos kirjeestäsi!
On olemassa kahdenlaista ujoutta.
Toinen ujous on sitä, että kun joku ihminen osoittaa kiinnostusta itseään kohtaan, tulee puna poskille ja semmoinen tunne, että voiko olla mahdollista. Että tykkääkö se minusta ihan oikeasti. Siis minusta, joka aina on tämmöinen tai tuommoinen jonkun muun mielestä. Aina jotenkin vääränlainen.
Samanaikaisesti tulee ujous ja jännitys siitä, että miten oma keho reagoi tähän. Että kiinnostaako se tyyppi. Koskakun toinen on ensin kiinnostunut, niin pitää kuitenkin odotella vielä niitä omia tunteita sieltä. Odotella ja katsella. Kuulostella, mitä kehossa tapahtuu, kun tämä tsirpukka taikka jurmukka tässä nyt pyörii. Ehkä myös vähän varoa, ettei vahingossakaan särje sydäntään. Taas.
Siinä sitten helposti ujostuttaa seksikin. Sillä kaikki, mitä päässä liikkuu ja tapahtuu, heijastuu aina petipuuhiin. Se on niin intiimi kokemus, ettei siinä voi peitellä mitään.
Semmoista on yhdenlainen ujous.
Toinen ujous on sitä, että käyttäytyy nihkeästi, koska ei ole kiinnostunut. Tai koska on monta rautaa tulessa. Tuntuu kivalle, kun joku sieltä laittelee viestiä. Voi sanoa kavereille, että yks vaan. Yks niistä. Että näitä on vaikka kuinka. Ja se seksi. Kivasti saa aina välillä hellyyttä ja kosketusta, vaikka samalla takaraivossa painaa, ettei kiinnosta. Siinä on vähän vaikea sitten leperrellä mitään.
Tulee ujous, kun pitäisi kertoa suoraan, ettei kiinnosta. Itsetuntoa niin mukavan hellästi hivelee, kun joku tulee kylään ja antaa rakkautta. Alkaa pelottaa se tunne, että jos nyt tälle sanon suoraan, niin olenko ihan yksin. Ja se on monille peloista pahin, vaikkeivät ne sitä tajuakaan.
Semmoista on toisenlainen ujous.
Jos ujo tyyppi ei oikein pysty puhumaan aiheesta, on vielä yksi keino selvittää asia. Minä nimittäin uskon, että näiden kahden eri ujouden erottaa toisistaan sydämellä - ei tekstiviestien eikä savumerkkien analysoimisella. Se, uskaltaako nähdä totuutta, on toinen asia.
Tämmöistä tällä kertaa. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin!
Ps. Muista: se, ettei ajattele toisen pettävän, ei ole maailman katsomista ruusunpunaisten lasien läpi. Se on luottamista, rohkeutta, kunnioitusta. Eli pysy just sellaisena kuin oot ja pidä ne "lasit" päässä.
Pps. Miehet usein myös pelkää vaginaa. Ihan helvetisti. Että sekin voi olla syy. Onhan se nimittäin aikamoinen monsteri.
Moikka!
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Oon kohta julkkis vähän
Moikka!
Ette arvaakaan, miten jännä viikko täällä on ollut yhdellä Henriikalla vaan. Ai miten niin?
No kävin pitkästä aikaa kiipeämässä ja voi vitja, miten pelotti taas. Mutta ei sen takia ole ollutkaan jännä viikko.
Vaan sen takia, että Hesari teki minusta haastattelun, koskakun olen sinkku ja semmoinen suorapuheinen ja sinkku ja kuusi vuotta ollut sinkku ja on blogikin.
Juttu tulee ulos ilmeisestikin ensi viikon torstaina. En tiedä vielä, minkälainen juttu. Paitsi että tiedän sen verran, että se on aika henkilökohtainen.
Tänään kävi kuvaaja täällä minun kotona. Vedin parhaat päälle sitä varten. #kokovartalopingviiniyöpuku
Toivoisin, että kokovartalopingviiniyöpuvusta tulisi julkkis. Ehkä siitä tuleekin kohta. Tai onhan se jo vähän.
Kaikkein jännittävin hetki oli se, kun minun piti tehdä myös video sen jutun kupeeseen. Voi megayolo. En pysty puhumaan kameralle, jos joku tuijottaa, joten kuvaaja lähti ulos siksi aikaa. Jotain siinä mölisin sitten. Onnea editoijalle. Siinä mölinässä on työnsarkaa, jotta sen saa jotenkin järkeväksi.
Tämmöinen yoloviikko tällä kertaa.
Ette arvaakaan, miten jännä viikko täällä on ollut yhdellä Henriikalla vaan. Ai miten niin?
No kävin pitkästä aikaa kiipeämässä ja voi vitja, miten pelotti taas. Mutta ei sen takia ole ollutkaan jännä viikko.
Vaan sen takia, että Hesari teki minusta haastattelun, koskakun olen sinkku ja semmoinen suorapuheinen ja sinkku ja kuusi vuotta ollut sinkku ja on blogikin.
Juttu tulee ulos ilmeisestikin ensi viikon torstaina. En tiedä vielä, minkälainen juttu. Paitsi että tiedän sen verran, että se on aika henkilökohtainen.
Tänään kävi kuvaaja täällä minun kotona. Vedin parhaat päälle sitä varten. #kokovartalopingviiniyöpuku
Toivoisin, että kokovartalopingviiniyöpuvusta tulisi julkkis. Ehkä siitä tuleekin kohta. Tai onhan se jo vähän.
Kaikkein jännittävin hetki oli se, kun minun piti tehdä myös video sen jutun kupeeseen. Voi megayolo. En pysty puhumaan kameralle, jos joku tuijottaa, joten kuvaaja lähti ulos siksi aikaa. Jotain siinä mölisin sitten. Onnea editoijalle. Siinä mölinässä on työnsarkaa, jotta sen saa jotenkin järkeväksi.
Tämmöinen yoloviikko tällä kertaa.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
10 kohdan lista kaikesta
Moi!
Mitä kaikkea sä Henriikka oot puuhastellut tässä näin?
No kaikkea ihan hullua. Tässä kymmenen kohdan lista.
1. Olen ollut.
2. Olen vieläkin.
3. Ajattelin olla huomennakin.
4. Peruutin auton taskuparkkiin. Ylämäkeen. Perä edellä ylämäkeen. Isoon välikköön. 20 minuutissa.
5. Myydään auto. Oikeastikin. Olen yrittänyt nyt jo tarpeeksi. Olemme kokeneet hurjia seikkailuita, mutta nyt on aika jättää hyvästit. (Emme ole kokeneet juuri mitään, koska en uskalla ajaa sillä mihinkään.)
6. Auton tiedot: Musta ja iso. Kasettisoitin. Ei tarroja missään, koska olen unohtanut laittaa. Jos AV, niin YV. Saa sovittaa.
7. Ei ole kuvaa autosta.
8. Mutta tämmöinen kuva on.
9. Pelasin erään 10-vuotiaan kaverini kanssa aliasta. Hän antoi vihjeen, että "no tää on tämmönen uskonnollinen ruoka." Tovin kuluttua ja lukuisten arvailujen jälkeen sen keksin. Vastaus oli aataminomena.
10. Pakko rakastaa. Tämän takia en koe olevani päivääkään yli 10-vuotias. Great minds think alike.
Mitä kaikkea sä Henriikka oot puuhastellut tässä näin?
No kaikkea ihan hullua. Tässä kymmenen kohdan lista.
1. Olen ollut.
2. Olen vieläkin.
3. Ajattelin olla huomennakin.
4. Peruutin auton taskuparkkiin. Ylämäkeen. Perä edellä ylämäkeen. Isoon välikköön. 20 minuutissa.
5. Myydään auto. Oikeastikin. Olen yrittänyt nyt jo tarpeeksi. Olemme kokeneet hurjia seikkailuita, mutta nyt on aika jättää hyvästit. (Emme ole kokeneet juuri mitään, koska en uskalla ajaa sillä mihinkään.)
6. Auton tiedot: Musta ja iso. Kasettisoitin. Ei tarroja missään, koska olen unohtanut laittaa. Jos AV, niin YV. Saa sovittaa.
7. Ei ole kuvaa autosta.
8. Mutta tämmöinen kuva on.
9. Pelasin erään 10-vuotiaan kaverini kanssa aliasta. Hän antoi vihjeen, että "no tää on tämmönen uskonnollinen ruoka." Tovin kuluttua ja lukuisten arvailujen jälkeen sen keksin. Vastaus oli aataminomena.
10. Pakko rakastaa. Tämän takia en koe olevani päivääkään yli 10-vuotias. Great minds think alike.
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Näin ratkaistaan parisuhdeongelmat
Elämässä tulee vastaan kaikenlaisia parisuhdeongelmia.
Mies lähestyy ongelmaa seuraavanlaisesti:
”Ongelma on tämä. Ratkaisu on tämä. Piste. Soittaa Jormalle, lähteekö se pelamaan tennistä. Miettii, onko jossain vielä puhtaita sukkia. Paljon kello? Syö vielä yhden leivän, vaikkei ole nälkä. Käy paskalla. Siinä pöntöllä istuessa ottaa pyykkikorista yhdet vähän käytetyt sukat uudelleen käyttöön, kun ne on niin sopivasti siinä käden ulottuvilla.”
Nainen lähestyy ongelmaa seuraavanlaisesti:
”Ongelma on tämä. Ratkaisu on tämä. Tai tämä. Tai tämä. Tai tämä. Jos se on tämä, ratkaisu on tämä. Tai tämä. Tai tämä. Huomioon täytyy toki ottaa myös tämä ja tuo. Jos tuo ei toteudu, ratkaisu on tämä. Paitsi jos tämä onkin tuo. Silloin on mahdollista, että tuo tapahtuu. Jos tuo tapahtuu, voi seurata tämä. Ellei tämä tapahdu, niin tuo on tämä. Ja sitten on vielä nämä?
Soittaa Mirjamille ja kertoo tilanteen. Tunnin jälkeen on Mirjamin kanssa keksinyt vielä 39 uutta ratkaisumahdollisuutta.
Itkee.
Soittaa Katjalle. Katjan kanssa keksii 17 uutta ratkaisua ongelmaan. Tuntee olonsa helpottuneeksi ratkaisujen paljoudesta.
Kirjoittaa päiväkirjaan.
Kirjoittaa miehelle 489 merkin tekstiviestin, jota ei lähetä.
Katuu, ettei lähettänyt.
Nukkuu yön huonosti.
Soittaa aamulla Sarille ja miettii, pitäisikö odottaa, että mies ottaa yhteyttä vai pitäisikö lähettää se tekstiviesti.”
Ja niin nainen viettää koko elämänsä ratkaistakseen ongelmaa, jota ei ole, ja jonka lopullinen ratkaisu on se, mikä viimeisenä pyörii mielessä ennen kuin henki herpaantuu naisesta ja jättää ruttuisen ja vanhan ruumiin.
Mutta hei, yolo.
Mies lähestyy ongelmaa seuraavanlaisesti:
”Ongelma on tämä. Ratkaisu on tämä. Piste. Soittaa Jormalle, lähteekö se pelamaan tennistä. Miettii, onko jossain vielä puhtaita sukkia. Paljon kello? Syö vielä yhden leivän, vaikkei ole nälkä. Käy paskalla. Siinä pöntöllä istuessa ottaa pyykkikorista yhdet vähän käytetyt sukat uudelleen käyttöön, kun ne on niin sopivasti siinä käden ulottuvilla.”
Nainen lähestyy ongelmaa seuraavanlaisesti:
”Ongelma on tämä. Ratkaisu on tämä. Tai tämä. Tai tämä. Tai tämä. Jos se on tämä, ratkaisu on tämä. Tai tämä. Tai tämä. Huomioon täytyy toki ottaa myös tämä ja tuo. Jos tuo ei toteudu, ratkaisu on tämä. Paitsi jos tämä onkin tuo. Silloin on mahdollista, että tuo tapahtuu. Jos tuo tapahtuu, voi seurata tämä. Ellei tämä tapahdu, niin tuo on tämä. Ja sitten on vielä nämä?
Soittaa Mirjamille ja kertoo tilanteen. Tunnin jälkeen on Mirjamin kanssa keksinyt vielä 39 uutta ratkaisumahdollisuutta.
Itkee.
Soittaa Katjalle. Katjan kanssa keksii 17 uutta ratkaisua ongelmaan. Tuntee olonsa helpottuneeksi ratkaisujen paljoudesta.
Kirjoittaa päiväkirjaan.
Kirjoittaa miehelle 489 merkin tekstiviestin, jota ei lähetä.
Katuu, ettei lähettänyt.
Nukkuu yön huonosti.
Soittaa aamulla Sarille ja miettii, pitäisikö odottaa, että mies ottaa yhteyttä vai pitäisikö lähettää se tekstiviesti.”
Ja niin nainen viettää koko elämänsä ratkaistakseen ongelmaa, jota ei ole, ja jonka lopullinen ratkaisu on se, mikä viimeisenä pyörii mielessä ennen kuin henki herpaantuu naisesta ja jättää ruttuisen ja vanhan ruumiin.
Mutta hei, yolo.
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Päiväkävelyllä mielikuvituspoikaystävän kanssa
Olipa kerran ihan tavallinen iltapäivä tänään.
Henriikka-tyttönen oli päiväkävelyllä Tipu- ja Dada -koiransa kanssa. Mielikuvituspoikaystävä kulki myös nätisti vierellä. Kaikki oli niin kuin ennenkin - aurinko paistoi, kakat oli tehty läheiseen koirapuistoon, valotolpat haisivat ihanalle virtsalle, vaatteita oli liikaa päällä ja hiki virtasi.
Yhtäkkiä heidän kävellessä pitkin Hesaria eteen pompsahti kyltti, jossa luki taianomaiset sanat: "Koirat saa tulla ineen."
Tämän nähtyään Henriikka ja koirat nytkähtivät rytinällä Rupla-nimisen kahvilan eteiseen ja huomasivat kaikkien tuijottavan heitä hymyillen. Henriikka tilasi mukaansa tummapaahtoiset luomusumpit koirien istuessa kauniin maton päällä.
Maksettuaan kahvit Henriikka ja koirat poistuivat rytinällä ulos ystävällisen myyjän pidellessä ulko-ovea auki.
Ja niin he jatkoivat onnellisena matkaansa kohti Töölönlahtea läikytellen samalla kahvia housuilleen ja ties minne, sillä heillä oli niin kivaa, että vauhtikin oli suorastaan päätähuimaava.
Sen pituinen se.
Henriikka-tyttönen oli päiväkävelyllä Tipu- ja Dada -koiransa kanssa. Mielikuvituspoikaystävä kulki myös nätisti vierellä. Kaikki oli niin kuin ennenkin - aurinko paistoi, kakat oli tehty läheiseen koirapuistoon, valotolpat haisivat ihanalle virtsalle, vaatteita oli liikaa päällä ja hiki virtasi.
Yhtäkkiä heidän kävellessä pitkin Hesaria eteen pompsahti kyltti, jossa luki taianomaiset sanat: "Koirat saa tulla ineen."
Tämän nähtyään Henriikka ja koirat nytkähtivät rytinällä Rupla-nimisen kahvilan eteiseen ja huomasivat kaikkien tuijottavan heitä hymyillen. Henriikka tilasi mukaansa tummapaahtoiset luomusumpit koirien istuessa kauniin maton päällä.
Maksettuaan kahvit Henriikka ja koirat poistuivat rytinällä ulos ystävällisen myyjän pidellessä ulko-ovea auki.
Ja niin he jatkoivat onnellisena matkaansa kohti Töölönlahtea läikytellen samalla kahvia housuilleen ja ties minne, sillä heillä oli niin kivaa, että vauhtikin oli suorastaan päätähuimaava.
Sen pituinen se.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)